Huh, nyt voi hengähtää. Päivän hommat on hoidettu.
Kaikki meni ihan hyvin muuten, mut ajaessani lääkäristä uravalmentajan tapaamiseen jouduin ettimään parkkipaikkaa hyvän tovin. Joko kaikki parkit oli täynnä, tai sit niihin oli ajettu niin, ettei kahden auton väliin millään mahtunu eikä missään päässy kääntymään niin että ois saanu auton mahdutettua ruutuun. Ajelin sit edestakaisin kauhealla kiireellä. Lopulta löysin parkkipaikan vähän kauempaa. Huoh.
Nyt safkaa ja ehkä pienet päiväunet... puhelin saattaa mennä kiinni myös.
Rakas päiväkirja...Tämä blogi ei sisällä kiillotettua pintaa eikä muokattuja kuvia, vaan tavallista elämää rosoja silottelematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti