sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Nyt se sitten tuli

Tänään on ollu todella hiostava päivä, ja nyt se sitten tuli, mitä oon pelänny koko tän helteen ajan: Ihan järkyttävä ukonilma. Sähkötki meni heti ekasta isommasta salamasta, mikä on vähän outoo, ku tää on kerrostalo. Sähköt tuli sit aika nopee takasin onneks, olisko joku varasähkö tai jotain. Säikähdin jo sitäkin, että menee sähkölaitteet rikki, ku kaikki johdot seinässä. Otin nyt varuiks ainakin telkkarin ja läppärin irti seinästä, ettei ne vaan mee rikki, koska vakuutukset ja takuut ei korvaa, jos ukkonen rikkoo.

Mä en niinkään pidä ukkosesta ja salamoista. Pelkään, vaikka en täällä kerrostalossa niin paljoo, ku esim. vanhempien luona, ku ne asuu puutalossa. Parempi, kun en ala nyt ajatella mitään pallosalamoita ja kaikkea... Toivottavasti tää menee ohi siihen mennessä, ku pitäis alkaa unille. Tosin ehkä muutenki pitäis yrittää valvoo vähän pidempään, koska heräsin taas tänäkin aamuna puol viis. Olin pari tuntia hereillä, ei tullu uni enää. Sit seittemän jälkeen sain unta uudelleen ja nukuin johonki ysiin...

Mutta hyvää on se, että nyt ainakin ilma on viilentyny ja kämppäkin jo vähän. Ei tarvi pitää pöytäpuhallinta päällä.

Kyllä tämä tästä. :) Tämmöinen kuuluu kesään.


lauantai 27. kesäkuuta 2020

Tyhjinä kolisisivat päiväni ilman sinua...

Mitä kuuluu? No, ei mitään uutta ja ihmeellistä. Tuo Juha Tapion biisin pätkä otsikossa kuvaa aika hyvin olotilaa. Jotenkin tämä yksin asuminen on alkanut tuntua tosi kurjalta. Tai aina välillä tulee sellainen olo, että ois kiva, jos rakkaani ois täällä mun kanssa. Olis joku jonka kanssa jakaa arki ja pyhä ja kattoo leffoja ja käydä kävelyllä ja tehdä ruokaa ja... Ihan semmosta perus. Ehkä se on tää kesä, kun ei oo töitä eikä koulua. Koulutehtäviä on ja opiskelenkin kyllä koko ajan, mutta ei oo mitään menoja minnekään.

Meen nukkuun yleensä kl 21-21.30, herään aamulla, juon kahvit, oon koneella. Nyt oon muutamana päivänä tehny pienen aamukävelyn, kun ei oo vielä niin kuuma kuin päivällä. Pelaan Pokemonia ja hengailen.

Tänään (Pokemon-pelin ansiosta) löysin uimarannan! Se on tossa ihan lähellä, enkä mä tän puolen vuoden aikana, mitä oon tässä kaupungissa asunu, oo sitä vielä ennen hoksannut. :D Tosin toi ranta ei näytä kovin houkuttelevalta, liekö olla nuorison kokoontumispaikka (tai juoppojen?), mutta ehkä siellä vois käydä rakkaan kanssa piknikillä kun hän tänne taas saapuu.

Alan tulla ehkä hieman mökkihöperöksi. En mä yleensä yksin käy missään muuta ku just lyhyellä kävelyllä ja samalla kaupassa. Istun himassa ja ahdistun. Ei mul täs kaupungissa oo kavereita. Kaikki asuu jossain muualla. Mäkin muutin tänne ihan vain koulun takia. Koulussa sentään näkee ihmisiä ja luokkakavereita.

No, tottumiskysymys. En vaan tiedä, mikä on muuttunut, koska aikaisemmin mä viihdyin parhaiten yksin. Tai tarvin sitä omaa aikaa tosi paljon. Ihminen näköjään muuttuu.

Nyt pitää mennä suihkuun. Värjäsin hiukseni ja nyt pitää mennä peseen väriaine pois.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Kaukosuhteiluun ei moni pysty

Tänään ajelin aamulla rakastani katsomaan. Me tosiaan asutaan eri kaupungeissa olosuhteiden pakosta, mutta kyllä tämä meillä toimii, vaikka välillä onkin tosi kova ikävä. Me ollaan päätetty, että jaksetaan, koska me rakastetaan toisiamme. :) Joskus vielä asutaan yhdessä 💓

Käytiin ensin kaffella tuttavien luona. Sieltä rantaan hengaileen ja syömään eväitä. Käytiin myös kirppareilla kattomassa, mutta ei siellä ollu mitään uutta. Ton paidan ostin Löytötexistä :D Pikkukaupunkien tuskaa, kun ei oikein oo mitään. Normi hengailua.

Toi kuva on multa kotoo, väsynyt ja hikinen reissaaja. Taustalla näkyy heppoja, sikoja, lampaita ja nautoja. Meillä on niistä elokuussa koe, rotujen tunnistamista. Tossa ne on hyvin koko ajan näkyvillä :D

Nyt jatkan Salkkarien katsomista. Koska Salkkarit jäi telkkarista kesätauolle, mä kattelen nyt niiden ihan ensimmäisiä jaksoja :D Kateltiin rakkaan kanssa tänään se ihan ensimmäinen jakso vuodelta 1999 (?), ja nyt mä jatkan sitä yksin täällä omassa kotona. Kun ei oo mitään muutakaan. Samalla kirjottelen vähän koulumuistiinpanoja (edelleen aiheena tuotantoeläinten teurastus).


tiistai 23. kesäkuuta 2020

Käynnistymisvaikeuksia

Tänään(kin) on ollut todella hankalaa saada mitään aikaiseksi. Heräsin "vasta" kl 8 (maanantaina heräsin jo puol viis aamulla... tosin se ei ollu tarkoitus) ja oon koomannu tässä läppärin edessä koko päivän youtuben parissa... Pesin toki koneellisen pyykkiä, jotta on huomiseks puhdasta päälle, ku lähen rakastani moikkaamaan. Oon myös yrittäny opiskella, mutta en jostain syystä pysty yhtään keskittyyn siihen, vaan pelaan pasianssia tai katon niitä youtube-videoita... Opiskeluaihe on todella mieltä nostattava: tuotantoeläinten teurastus... No, se kuuluu meidän opintoihin, ei minkään voi. Tilanne vaatisi lisää kahvia, mutta kun vatsa ei kestä sellaisia määriä...

Huomenna on onneks kivampi päivä tiedossa :)

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Ooops, I did it again!

Hejsan, hoppsan. ANTEEKSI tää laittoman pitkä blogitauko. MUTTA tässä on ollut vähän kaikenlaista.

Mun henkilökohtainen koronakriisi on vihdoin laantunut, mikä mahdollistaa edes jonkinlaisen sosiaalisen elämän. Ja yleensä elämän. Otin pandemian henkisesti todella raskaasti ja se vaikutti kaikkeen. Olin todella stressaantunut ja väsynyt. Lisäksi etäopiskelu toi lisää työtä ja stressiä. Teams-sovellus ei jostain syystä toiminut mulla kunnolla, eli yhteys oli todella surkea enkä saanut selvää luennoitsijoiden puheesta. Tuntui hyvin turhauttavalta istua monta tuntia kuuntelemassa särisevää siansaksaa. Tehtäviä meille lähetettiin vähän joka tuutista, ja koska olin jo valmiiksi ahdistunut, tuntui hyvin työläältä etsiä päivittäin uusia tehtäviä sähköpostista, OneNotesta, Teamsista, Moodlesta... Ja tehtäviä oli paljon.

Yksityiselämässäkin oli ahdistusta ja stressiä. Pelkäsin, että vanhemmat saa koronan (ne on yli 70-vuotiaita), että veli tai sen vaimo saa koronan (veljen vaimo on sairaanhoitaja), että mieheni saa koronan (perussairauksia), että minä saan koronan. Parisuhde muuttui toki jo mun opiskelujen alettua kaukosuhteeksi, mutta koronan aikana emme nähneet toisiamme pariin kuukauteen. Ihan vain, koska mä pelkäsin koronaa.

Nyt ollaan nähty sitten useammin. Ja rakkaus kukoistaa. :)

Teams-luennot päättyivät toukokuun lopulla, mutta kesätehtäviä saatiin kiva pino. Osan olen jo tehnyt ja palauttanut, vielä on pari sellaista tekemättä, joiden deadline on vasta heinäkuun lopulla.

Toukokuun lopulla avattiin grillikausi rakkaan kanssa (tosin ei kyllä sen jälkeen olla pahemmin grillailtu...)
(en osaa käyttää tätä uutta bloggeria, siksi kuvat saattaa olla vähän vinksin vonksin...)

Mulla oli synttärit 11.6. ja sitä vietin rakkaani kanssa. Käytiin pizzalla ja hengailtiin. :)



Juhannusta vietin myös rakkaani kanssa. Ei tehty mitään sen kummempaa ku katottiin leffoja ja hengailtiin alkoholittomasti :)

Tää helle on ahterista. En tykkää. En oo koskaan tykänny kovin kuumasta, sellanen 20 astetta ois riittävä. Ärsyttää, kun hiki valuu koko ajan ja on semmonen nihkee olo, vaikkei edes tee mitään. Mieluummin pukeutuisin huppareihin ja pitkiin housuihin (vartalo-ongelma, ongelmavartalo). Ostin uuden hienon hupparinkin.