Mitä kuuluu? No, ei mitään uutta ja ihmeellistä. Tuo Juha Tapion biisin pätkä otsikossa kuvaa aika hyvin olotilaa. Jotenkin tämä yksin asuminen on alkanut tuntua tosi kurjalta. Tai aina välillä tulee sellainen olo, että ois kiva, jos rakkaani ois täällä mun kanssa. Olis joku jonka kanssa jakaa arki ja pyhä ja kattoo leffoja ja käydä kävelyllä ja tehdä ruokaa ja... Ihan semmosta perus. Ehkä se on tää kesä, kun ei oo töitä eikä koulua. Koulutehtäviä on ja opiskelenkin kyllä koko ajan, mutta ei oo mitään menoja minnekään.
Meen nukkuun yleensä kl 21-21.30, herään aamulla, juon kahvit, oon koneella. Nyt oon muutamana päivänä tehny pienen aamukävelyn, kun ei oo vielä niin kuuma kuin päivällä. Pelaan Pokemonia ja hengailen.
Tänään (Pokemon-pelin ansiosta) löysin uimarannan! Se on tossa ihan lähellä, enkä mä tän puolen vuoden aikana, mitä oon tässä kaupungissa asunu, oo sitä vielä ennen hoksannut. :D Tosin toi ranta ei näytä kovin houkuttelevalta, liekö olla nuorison kokoontumispaikka (tai juoppojen?), mutta ehkä siellä vois käydä rakkaan kanssa piknikillä kun hän tänne taas saapuu.
Alan tulla ehkä hieman mökkihöperöksi. En mä yleensä yksin käy missään muuta ku just lyhyellä kävelyllä ja samalla kaupassa. Istun himassa ja ahdistun. Ei mul täs kaupungissa oo kavereita. Kaikki asuu jossain muualla. Mäkin muutin tänne ihan vain koulun takia. Koulussa sentään näkee ihmisiä ja luokkakavereita.
No, tottumiskysymys. En vaan tiedä, mikä on muuttunut, koska aikaisemmin mä viihdyin parhaiten yksin. Tai tarvin sitä omaa aikaa tosi paljon. Ihminen näköjään muuttuu.
Nyt pitää mennä suihkuun. Värjäsin hiukseni ja nyt pitää mennä peseen väriaine pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti