Epäonnistunut subi, ihana lahja ja hirveä terassinpesu

Taas yks viikko melkein pulkassa. Oon ollu töissä, nähny vanhaa (siis ei iältään vanhaa, vaan sinänsä, että ei olla nähty moneen vuoteen) ystävää, saanut ihanan paketin ja pessyt terassin. Siinä lyhyesti, sitten vähän pidemmin.

Töitä on ollu tällä viikolla vain kolmena päivänä, mutta jotenkin siinäkin oli ihan riittävästi.. Tapahtui kaikenlaista, kuten että sain kassakoneen jumiin ja sitten jotain säätöä tarjousten ja alennusten kanssa, mutta en mene siihen sen enempää, koska en halua enkä voi puhua töistä sen tarkemmin.

Yks päivä tässä jo taannoin eräs mun ystävä vuosien takaa otti muhun yhteyttä muistaakseni Instassa ja kyseli kuulumisia ja että voitasko nähdä ku taas asutaan samassa kaupungissa. Meil on ollu vähän rocky road tää meidän ystävyys, mutta mietin, että miksei voitais kokeilla uudelleen, puhtaalta pöydältä. Nyt on vuosia kulunut ja kumpikin ehkä aikuistuttu ja päästy yli monesta "vaiheesta". Nähtiin sit täl viikol ja oli tosi kivaa :) Käytiin mm. Subissa syömässä. Tai mä söin, koska olin just päässy töistä ja oli hirvee nälkä! Oli 8 tunnin työpäivä ja söin ruokkiksella salaatin (ehkä se oli kanatacosalaatti täl kertaa) kuten aina ku mulla on ruokkis. Mut eihän se nyt riitä mihinkään (monesti napsin taukohuoneen pöydältä jotain pullaa tai muita herkkuja, jos niitä siellä sattuu olemaan, ne kun on kaikkien syötävissä siellä). :D

No se Subi-käynti ei kyl ollu mikään makuelämys tällä kertaa, koska joku harjoittelija/aloittelijaraasu teki sen mun subin, eikä ihan onnistunut. Ei edes kysynyt, että paahdetaanko, koska en olis ehkä halunnu, että paahdetaan. Tai no lopulta se oli aivan sama. En ehtinyt siinä mitään sanoa, ku muakin jännitti, kun en oo todella pitkään aikaan tilannu subia! Sit ku avasin sen paperiin käärityn leivän, ni se valu niitä täytteitä eikä ne pysyny siellä leivän sisällä, joten hotkin sen menemään ja se oli siinä.

Odotin enemmän.

Sit kävin eilen ennen töitä hakemassa yhden paketin, jonka mun ihana ystävä Turusta oli mulle lähettänyt. Se oli synttärilahja jo vähän etukäteen (mul on synttärit 11.6.). Eilen en ehtinyt sitä avata, mutta tänään avasin ja se oli aiiiiiivan ihana!

Ensinnäkin, ystävä(t) tietää, että rakastan laamoja ja alpakoita:

Sitten jotain tosi söpöä. Siis oma nimikko-ostoskassi!!! Ei voi olla totta! 💓

Liikutuin kun avasin tän paketin. Mä saan aina tuolta ystävältä niin ihania lahjoja. 😳 Hävettää oikein, ku ite en osaa mitään tällaista tehdä. 😳

Tänään on ollu vapaapäivä, ja aloitin sen kahdeksalta aamulla harjaamalla terassilta siitepölyt ja muut paskat pois ja sitten pesin koko terassin:

Paitsi tajusin sitten jälkeenpäin, että terassinkaide jäi pesemättä eli se on vielä edessä, mutta väsähdin tuon harjaamisen, pesuaineen levittämisen ja vedenkantamisen jälkeen niin, että tänään en ainakaan jatka. Sitä paitsi nyt paistaa jo aurinko terassille, joten ei käy.

Ja siis joo, tein koko homman yksin, koska olen niin itsepäinen, että vaikka apua olisi ollut tarjolla, sanoin että eiku mä hoidan itse! Kadutti... Ensin kannoin ämpäritolkulla vettä että sain esikasteltua terassin, sitten levitin pesuaineveden, sitten kannoin ihan saatanasti vettä kun yritin huuhdella sitä pesuainetta pois..

Mutta tehty!

Hyvää viikonloppua!

Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista, pane käsi käteen, ollaan hiljaa

 Täällä ollaan taas, pitkän pitkän pitkän ajan jälkeen. Tässä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista uutta, väsyttävää ja surullista, etten ole saanut kirjoitettua.

Syyskuun lopussa loppui työni Prismalla, olin kuukauden päivät työttömänä ja sitten työkkärin täti ehdotti mulle puolen vuoden ravintola-alan koulutusta, Asiakaspalvelu ja myynti. No suostuin siihen, ja muutaman päivän jälkeen ehdin jo katua sitä, koska paljastui, että koulutusta ei oltu ehditty suunnitella ja meidät aikuiset vain heitettiin sinne koulun kahvilaan tekemään töitä surkealla työttömyyskorvauksella, eikä opetusta edes ollut. Nuoret opiskelijat joutuivat meitä opettamaan, koska opettajilla ei ollut aikaa.

Joulukuun alussa menin työssäoppiin erääseen kahvila-ravintolaan ja siellä opin paljon. Olin siellä työssäoppimassa 21.4.23 asti. Sain siellä myös paljon itseluottamusta lisää. Työssäopin jälkeen sain myös työpaikan tuosta paikasta, tarvittaessa työhön kutsuttavana. Tämä ttk (tarvittaessa työhön kutsuttava) siksi, että olin jo aikaisin alkuvuodesta ehtinyt hakea toista työpaikkaa, eli Citymarketista, ja saanut ja hyväksynyt sen. 

Uutta ja väsyttävää oli siis tämä koulutus, joka päättyi 28.4. Ja 2.5. eli eilen aloitin kesätyöt Citymarketilla. 

Surullista on ollut se, että rakas kissani Sirpa sairastui diabetekseen. En ollut huomannut tai tajunnut sitä aiemmin, mutta kun hän laihtui ja laihtui alkuvuodesta, vein hänet eläinlääkäriin, joka teki  kaiken kattavan verikokeen. Niistä paljastui, että Sirpa tarvitsi vahvempaa insuliinihoitoa, joka annettiin pistoksilla. Sirpa ei tietenkään pistoksista pitänyt ja koska niitä piti antaa kahdesti päivässä juuri tarkkoina kellonaikoina, se alkoi käydä sekä Sirpan että mun voimille. Lisäksi pistoshoito ei tehonnut, Sirpa oksenteli eikä saanut painoa lisää, joten mun oli lopulta tehtävä se vaikein päätös: Sirpa nukutettiin ikiuneen 15.3.23. Hän oli silloin melkein 10 vuotias.

Ennen päätöstäni mietin sata kertaa edestakaisin, että mitä jos Sirpan olo vaikka helpottuis ja mitä jos... Lopulta tiedän että tein oikean päätöksen, koska Sirpa kärsi, oksenteli, laihtui. 

Hän oli niin rakas mulle ja täällä kotona on niin sairaan yksinäistä ollut nyt. Vieläkin iltaisin sanon "God natt liten katt, god natt älskling", koska se oli meidän tapa.

Ja sitten kuvapommitus mun rakkaasta:

 

 

 

 

Viimeinen halaus, 15.3.23

Sirpa 5.5.2013-15.3.2023