Täällä ollaan taas, pitkän pitkän pitkän ajan jälkeen. Tässä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista uutta, väsyttävää ja surullista, etten ole saanut kirjoitettua.
Syyskuun lopussa loppui työni Prismalla, olin kuukauden päivät työttömänä ja sitten työkkärin täti ehdotti mulle puolen vuoden ravintola-alan koulutusta, Asiakaspalvelu ja myynti. No suostuin siihen, ja muutaman päivän jälkeen ehdin jo katua sitä, koska paljastui, että koulutusta ei oltu ehditty suunnitella ja meidät aikuiset vain heitettiin sinne koulun kahvilaan tekemään töitä surkealla työttömyyskorvauksella, eikä opetusta edes ollut. Nuoret opiskelijat joutuivat meitä opettamaan, koska opettajilla ei ollut aikaa.
Joulukuun alussa menin työssäoppiin erääseen kahvila-ravintolaan ja siellä opin paljon. Olin siellä työssäoppimassa 21.4.23 asti. Sain siellä myös paljon itseluottamusta lisää. Työssäopin jälkeen sain myös työpaikan tuosta paikasta, tarvittaessa työhön kutsuttavana. Tämä ttk (tarvittaessa työhön kutsuttava) siksi, että olin jo aikaisin alkuvuodesta ehtinyt hakea toista työpaikkaa, eli Citymarketista, ja saanut ja hyväksynyt sen.
Uutta ja väsyttävää oli siis tämä koulutus, joka päättyi 28.4. Ja 2.5. eli eilen aloitin kesätyöt Citymarketilla.
Surullista on ollut se, että rakas kissani Sirpa sairastui diabetekseen. En ollut huomannut tai tajunnut sitä aiemmin, mutta kun hän laihtui ja laihtui alkuvuodesta, vein hänet eläinlääkäriin, joka teki kaiken kattavan verikokeen. Niistä paljastui, että Sirpa tarvitsi vahvempaa insuliinihoitoa, joka annettiin pistoksilla. Sirpa ei tietenkään pistoksista pitänyt ja koska niitä piti antaa kahdesti päivässä juuri tarkkoina kellonaikoina, se alkoi käydä sekä Sirpan että mun voimille. Lisäksi pistoshoito ei tehonnut, Sirpa oksenteli eikä saanut painoa lisää, joten mun oli lopulta tehtävä se vaikein päätös: Sirpa nukutettiin ikiuneen 15.3.23. Hän oli silloin melkein 10 vuotias.
Ennen päätöstäni mietin sata kertaa edestakaisin, että mitä jos Sirpan olo vaikka helpottuis ja mitä jos... Lopulta tiedän että tein oikean päätöksen, koska Sirpa kärsi, oksenteli, laihtui.
Hän oli niin rakas mulle ja täällä kotona on niin sairaan yksinäistä ollut nyt. Vieläkin iltaisin sanon "God natt liten katt, god natt älskling", koska se oli meidän tapa.
Ja sitten kuvapommitus mun rakkaasta:
Viimeinen halaus, 15.3.23
Sirpa 5.5.2013-15.3.2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti