Oikein ihanaa viileää syyskuun alkua kaikille! Itse ainakin nautin tästä viileämmästä ilmasta. Saa pitää pitkiä housuja ja huppareita ja välillä jopa pörrösukkia. Öisin ei tarvitse pitää ikkunoita auki, joten on rauhallisempi nukkua, kun ulkoa ei tule autojen ym. melu sisälle. Ja saa kaivautua peiton sisään nukkumaan. 💓
Tässä jälleen katsaus menneen kuun tapahtumiin. Elokuunihan alkoi navettaviikolla. Oli rankkaa. Ei ole helppoa herätä joka aamu viikon ajan (siis täydet 7 päivää) 4 aikaan aamulla, aloittaa navettahommat klo 5.45. Navetasta päästiin siinä 9 jälkeen. Sitten yleensä söin, nukuin, söin ja valmistauduin iltanavettaan, joka alkoi 16.30. Iltanavetasta kotiin siinä kl 19 jälkeen. Sitten söin ja menin nukkumaan. Ja aamulla taas sama rumba. Mulla oli koko viikon hirveä unideprivaatio ja ahdistus.
Yleensä en pitänyt puhelinta tietenkään töissä mukana, mutta välillä oli sopiva hetki hakea se ja ottaa muutama kuva:
Valkoisten klaani, eli lapinlehmiä (nää on jotenkin niin ihania, enimmäkseen tosi kilttejä ja rapsuteltavia tapauksia):
Navettaviikon jälkeen mulla oli puhelinkeskusteluarviointi kesällä tekemästäni liiketoimintasuunnitelmasta. Jännitin tosi paljon, koska yritystoiminta ja liiketoimintasuunnitelman tekeminen ei ole mun ominta alaa todellakaan. Mutta mä sain arvosanaksi NELOSEN! Herremingud! (arvostelu siis 1-5). Olin vähän shokissa.
Sitten oli kestävän kehityksen verkkokurssi. Se oli yhden op:n kurssi, joka sisälsi vain muutaman tehtävän, joten se oli helppo ja nopea. Ja sain siitä viitosen!
Iloa elämääni toi ystävänaapurin kisu ja hiirulaiset, jotka tulivat seurakseni viikonlopuksi. Tarvitsinkin ns. pörröterapiaa ja seuraa, ja sitä misumasu kyllä antoi. 💓 Hänen lempipaikkansa on mun vieressä sängyllä:
Värjäsin hiukset:
Kävin kirjastossa ja ostin hupparin. Oli vaan pakko, en pystynyt vastustamaan.
Kävin koululla ryhmänohjaajan tunneilla. Tsekattiin mitä kenelläkin oli opinnoissa jäljellä. Mulla ei oo enää kuin 1 navettaviikko, 5 viikkoa koira-harjoittelua ja 1 pieneläinviikko! Eli 7 viikkoa! Tosi outoo ajatella. Juurihan mä tuon koulun aloitin! Tää ei oo kyl tuntunu mitenkään koululta siinä mielessä, että on niin paljon ollut etäopetusta tuon koronan takia. Se pilas kyllä multa ja todella monelta muulta tämän koulukokemuksen ja muun elämän.
Pientä materiaalionnea:
Uusi SodaStream, koska vanha hajosi. En tule toimeen ilman.
Uusi imuri, koska vanha hajosi. Ei oikein tätäkään ilman tule toimeen.
Uudet verkkarit ja työhousut. Kyllä housutkin olla täytyy.
Kerran haahuilin päämäärättömästi kaupungilla. Ostin taulun, dvdn, säilytyslaatikon ja pieniä yksisarvisia:
Sitten aloin etsiä koira-harjoittelupaikkaa. Kävin keväällä koirakurssin itsenäisesti, koska mulla oli hevoskurssi samaan aikaan. Hevoskurssilla halusin olla läsnä, koska hevoset kiinnostaa paljon enemmän ja olin päättänyt tehdä hevosharjoittelun heti keväällä kurssin jälkeen. Koiratkin on kivoja, mutta niiden parissa tehtävään työhön, kuten koirahoitolan pitoon, korona on vaikuttanut enemmän kuin hevosten pitoon. Luonnollisesti.
Aluksi tuntui olevan tosi vaikee löytää mitään harjoittelupaikkaa. Ahdistus:
Halusin paikan läheltä, ettei tarvitse ajaa pitkiä matkoja. Varsinkin nyt kun syksy syöksyy syliin ja alkaa tulla pimeää ja märkää. Kenneleistä ei tärpännyt, yksi koirahoitola sanoi että töitä ei ole koska korona. Yksi koirahoitola tarjosi paikan, mutta lopulta sain paikan eräästä koirankoulutusyrityksestä, joka on lähempänä. Ihan huippu paikka! Innostus palasi.
Luontoretkiä:
Sitten tuli koronapelkoahdistus, koska mulla oli kuumetta ja kurkku tosi kipeä, joten kävin TAAS ronkituttamassa nenäni. Ei ollut koronaa onneksi nytkään. Oli vaan joku lyhytkestoinen rutto. Viikonlopun vietin silti visusti neljän seinän sisällä. Vaikka eipä se juurikaan eroa mun elämästä, ainahan mä neljän seinän sisällä möllötän. Joskus käyn jossain, harvakseltaan. Mutta toisaalta, nyt on hyvä nauttia näistä "en käy koskaan missään" -päivistä, koska ens viikolla on.... NAVETTAVIIKKO! Tarkemmin navettanäyttöviikko. Huoh.
Mutta siis kun rutto meni ohi, pääsin koronarokotukseen. Se oli mun toka rokotus. Toivottavasti ei tarvitse useampaa enää ottaa, koska mun tulee joka kerta se pistoskohta tosi kipeeks. Ja nythän mun ei enää tarvitse mennä "pikkuflunssaoireista" näytteenottoon, joten säästyn toivottavasti nenänronkinnoiltakin.
