perjantai 31. heinäkuuta 2020

Kauniita kesäpäiviä ja turhuuden sietämistä

Tässä kuvapostaus viime ajoilta.

Sain hupparin. Mulle uus, toiselle vanha.

Pikkuhiirut oli jälleen hoidossa. Tässä on Taateli. Jännitin ihan hulluna, kun en oo vielä kovinkaan paljon hiirulaisia käsitellyt.

Viime viikonloppuna rakkaani oli jälleen luonani. Sunnuntaina oli niin nätti ilma, että käytiin pidemmällä kävelylenkillä.
Käveltiin vanhaa siltaa pitkin, Pyhän Marian sakastille asti, sitten käännyttiin takaisin.

Mä rakastan uusia kalentereita. Hävettää ehkä vähän myöntää, että oon tänä vuonna ostanut 4 (?) uutta kalenteria. Se uuden, tyhjän kalenterin tuoma onni ja jännitys. Alussa sitä aina alkaa täyttää tosi kauniilla käsialalla huolellisesti, lopussa kalenteri sitten on yksi sekamelska eikä kauniista käsialasta tai huolellisuudesta ole tietoakaan.
Tämä kalenteri on Lidlistä, maksoi 5 euroa (?). Yleensä kalenterit on paljon kalliimpia.

Kävin itsekseni kävelyllä. Kiersin kaupunkia varmaan tunnin. Onneksi on Pokemon Go, niin ei eksy ja löytää kaikenlaisia jänniä paikkoja. Tässä on vanhat käräjäkivet:

Hiippailin kuvaamaan tuon paikan, oli vähän sellainen tunne, että mahtoiko sinne saada edes mennä, koska noiden kivien ihan vieressä oli joku talo ja jotain ihmisiä... 😬 Ei kukaan tullut kuitenkaan mitään sanomaan. Ehkä ne ei ehtinyt, kun olin salamannopea. ;)

Vanhalla sillallakin on rakkauslukkoja:

Ikävämpi uutinen on se, että olen kävellyt niin paljon, että vanha vaivani plantaarifaskiitti on äitynyt taas pahemmaksi. Oikeaa jalkaterää, jalkapohjaa ja nilkkaa on särkenyt nyt viikon verran. Oon purru hammasta ja ottanu buranaa, koska olen oppinut olemaan valittamatta "ihan pienestä". Mutta koska särky on ollut jatkuvaa, päätin soittaa terveyskeskukseen. Sain lääkärille ajan, päivystykseen, tälle päivälle. Vähän turha reissu, koska ohjeet oli samat kuin ennenkin: jumppaa, jumppaa ja jumppaa, sekä panadolia ja buranaa. Kävelylenkit on nyt jonkin aikaa pannassa.
Ei tässä muuten, mutta koulu alkaa ihan kohta ja siellä kuitenkin olis ihan hyvä pystyä kävelemään. Lisäks meillä on työssäoppimisjakso lokakuusta jouluun... Työkengät on aivan hirveät, joten on odotettavissa kaikenlaista jalkasärkyä...
Maanantaiaamuna meen hakemaan jonku lastan jalkaani. Sitä ois kai tarkotus käyttää yöllä (?!?). Lisäks sit fysioterapiaa suositellaan... Millähän opiskelija kaiken maksaa...
Mutta tänä aamuna naapurini kutsui minut lättyaamiaiselle. Ihana päivänaloitus. 💜😊

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Kiva keskiviikko

Tää viikon alku on ollut todella hankala. Oon ollu tosi väsyny, nukun huonosti/näen tosi outoja unia, enkä saa päivällä oikein tehdyks mitään. Siksi olikin tosi kivaa, kun ystäväiseni kysyi haluaisinko lähteä mukaan kauppareissulle. Tottamaar minä lähden! Tänään ei oo edes satanu, niin oli hyvä ilma kävellä. Jos ei kovaa kylmää tuulta lasketa.

Ensin oli tarkoitus käydä vain Tokmannilla ja kirjastossa, mutta käytiinkin sitten vielä katsastamassa pari kirppistä ja kierrätyskeskus. Toinen kirppis tosin oli kiinni, mutta mulle tää oli hyödyllinen tutustumiskierros. Mä oon asunu täällä yli puol vuotta, mutta mun elinalue on jäänyt hyvin pieneksi, koska en yksin viiti/uskalla/halua lähteä mihinkään pidemmälle. Tärkeimmät on tässä kodin lähistöllä kuitenkin.

Pari tuntia siinä meni, kun kierreltiin kaupunkia. 👀

Kirjastosta lainasin yhden koulukirjan (tai siis semmonen kirja, mikä kai on hyvä lukea, ei pakollista):

Kierrätyskeskukselta nappasin mukaani seuraavat kirjat:
😎


😆
😁

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Hiiriä ja ihmisiä

Tänään on sunnuntai. Varmaankin viikon pisin päivä, varsinkin, jos sen viettää yksin. Tai ihan kokonaan yksin mä en oo, mulla on seurana hiirut, jotka sain eilen jälleen luokseni muutamaksi päiväksi 💓 Nyt pienet pimpulat tosin nukkuu. 


Rakkaani oli luonani to-la. Katottiin jälleen leffoja ja hengailtiin muuten vaan. Käytiin kävelyllä ja samalla kirjastossa, josta löytyi iso kasa katsottavia leffoja. Kirpparilta ostettiin Yösyöttö ja Täällä pohjantähden alla 2. Postissa saapui mun tilaama Pieni pahan mielen kirja. Se on taas näitä sarjassa "ihan pakko saada", vaikka lopulta en tiedä, tuleeko tuota(kaan) täytettyä.


Eilen herättiin tällaiseen näkymään (kuva otettu ikkunasta):
Lämpölaitoksen hakekasa oli syttynyt tuleen.

Jännää! Pikkukaupungissa sattuu ja tapahtuu! 😏

Eilen illalla sattui ja tapahtui myös. Olin just nukahtamassa, kun kuulin yhtäkkiä jonkun huhuilevan ulkona. Ensin tosin luulin, että joku oli mun asunnossa, olin jo sen verran unessa. Sitten tajusin äänen tulevan ulkoa. Kuulin, että joku huutaa mun nimeä siellä ja mua alko pelottaa. En tiä miks, eihän se siellä ulkona mua mitenkään uhannut, mutta tuli vaan semmonen olo, että kuka ihme siellä nyt huutelee mua. Lopulta uskaltauduin katsomaan sälekaihtimen raosta, ja siellä olikin joku nuori pariskunta, jotka huhuili naapuriaan, koska niillä oli jäänyt avaimet sisälle, tai jotain. 😶

Huh, ja sitten menin takaisin nukkumaan.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Kesähommelit paketissa ja syksy ajatuksissa

Jes! Nyt oon saanu tehtyä ja palautettua kaikki opettajilta saadut kesätehtävät. Kaikki kuusi. Osa oli helppoja, osa vaati enemmän työtä ja tämä viimeisin... aiheutti harmaita hiuksia, mutta ystävän avulla sain senkin tehtyä. 😊 Tehtävänannosta sain käsityksen, että tuotoksen pitää olla kovin taiteellinen ja siinä kohtaa mulla iski pieni ahdistus. Mä en pidä itteeni mitenkään taiteellisena ihmisenä. Ilman ystävän apua olisin varmaankin jättänyt tehtävän siihen kuuluisaan viimetippaan ja tehnyt äkkiä vaan jotain. Nyt olen ihan oikeasti tyytyväinen lopputulokseen eikä tullu ees kiire. 😊

Käytiin vielä aherruksen jälkeen tuulettamassa aivojamme, siis kävelemässä. 😊

Mun kai pitäis siivota, rakkaani tulee jälleen huomenna luokseni. Mutta ei sitä kyl varmaan kauheesti kiinnosta, oonko mä imuroinu vai en... Oikeasti täytän tässä kalenteriani, wilmaan on tullu syksyn lukkarit! IIIK ja JEEE. Luvassa on tiivis loppupaketti kevään tuotantoeläin- ja pieneläinkursseista, jotka KORONAN takia jäivät vähän kesken, ja sitten on seuraeläin-kurssi ja EKSOJA! Eksoottisia eläimiä, eli liskot ja kilpparit ja hämähäkit ja käärmeet ja...?

Mä oon kuin joku pieni lapsi menossa ekaluokalle syksyllä, kun oon ihan tohkeissani KOULUN ALKAMISESTA (tai jatkumisesta). Haluisin ostaa uusia kyniä ja vihkoja ja kansioita, mut oikeastaan en tarvi mitään uutta. Se vaan niinku KUULUU tähän syksyn alkuun. 😁

Koulu jatkuu 10. elokuuta.

EDIT: Ei lukujärjestystä ollutkaan kuin vain 11. syyskuuta asti 😒

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Viikonloppu...

...meni oikein kivasti. Rakkaani oli täällä mun luona. Ei tehty mitään erikoista, katottiin leffoja ja chillailtiin. Hän lähti eilen, ja nyt on tyhjä olo. Ikävä. <3 Onneksi hän tulee taas loppuviikosta. :)

Tästä tähän.

torstai 9. heinäkuuta 2020

Kihlajaisvuosipäivä

Me ollaan oltu vuosi kihloissa! Ihan mieletöntä. Vuoteen on mahtunu kaikenlaista ja kaikenlaisia tunteita. Myös muutama "ero" ollaan koettu. Me ollaan kumpikin niin temperamenttisia ja äkkipikaisia, että on erottu ja palattu samana päivänä tai viimeistään seuraavana taas yhteen...😁

Huomenna rakas tulee mun luo viikonlopuks ja "juhlitaan" yhteistä eloamme. Siis syödään jotain hyvää, ainakin tortilloja (tortilloita??) tehdään, ja katellaan elokuvia. :) Ollaan vaan, kun vihdoin taas saadaan olla pitempi aika kahdestaan. 💗


Mitä kaikkea vuoteen on siis mahtunutkaan.

Toukokuussa 2019 järjestin meille "treffit" rannalla:
😁

Hankittiin "parisuhde-paidat". Mieheni on tuo täysi paristo, ja mä oon toi tyhjä paristo. :D Kuvaavat meitä hyvin. Mä oon yleensä se väsynyt, kun taas miehelläni riittää virtaa.

Kesäkuu 2019. Pitäähän toki olla myös samanlaiset Ramones-paidat, kun ollaan kumpikin faneja.

Käytiin ruokkimassa sorsia:

Heinäkuun 9. 2019: Kihlat. Ei mitään polvistumisia ja kynttiläillallisia. Mies kysyi mennäänkö kihloihin (tai sanoiko että Mennään kihloihin) ja sit me ostettiin sormukset ja oltiin kihloissa. :D

Heinäkuun 10. 2019: kihlajaismatka Somerolle:

Tottakai oma sydänlukko piti laittaa Rakkauden sillan kaiteeseen:

Ja avain nakattiin pusujen jälkeen pöpelikköön.

Tilasin miehelleni paidan, jossa oli hyvin osuva teksti (vaikken virallisesti vaimo vielä olekaan):


Elokuu 2019: Lehmiä!

Käytiin Kiviniityn kotieläinpuistossa (Mouhijärvi, Sastamala):

Ja Ritajärven luonnonsuojelualueella kävelemässä (Karkku, Sastamala):

Syyskuu 2019: Käytiin Ähtärissä kattomassa pandoja ja muita eläimiä:

Pandat oli vielä unessa, kun mentiin. Kyllä ne siitä sitten tokenivat ja menivät ulos syömään bambua.


Marraskuu 2019: Käytiin leffassa:

Käytiin oikein kiinalaisessa syömässä. Ei yleensä käydä ulkona syömässä, mutta tämä päivä tais olla meidän puolivuotispäivä (siis puoli vuotta seurustelua) 😁

Joulu 2019:


Sitten mulla alkoi koulu tammikuussa 2020, muutin opiskelemaan, mieheni jäi asumaan toiseen kaupunkiin ja nähtiin vähemmän toisiamme. Kunnes tuli ko-ro-na, eikä nähty toisiamme pariin kuukauteen.

Maaliskuussa vietettiin 8 kk-kihlapäivää:

Kesän alussa (toukokuun lopulla) 2020 vietettiin aurinkoista päivää grillaten:

Kesäkuun 11. 2020 oli mun synttärit ja käytiin ensin pizzalla ja sit hengailtiin rannalla:

Juhannuksena 2020 oltiin yhdessä, mutta ei tehty mitään erikoista.

Nyt sit vaan kuvaamaan lisää materiaalia, niin voidaan taas vuoden (tai vaikka puolen) päästä tsekata, millaista on ollut. :)

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Tässä päivässä oli hyvää

-kirppisreissu: Valokuvakehyksiä tarpeeseen. Noista mieheni varasi jo itselleen tuon alimmaisen. :)

Ihana puinen rasia. En vielä tiedä, mitä sinne laitan, mutta se on hieno.

-uusi ystävä :) (ei tarvitse mörköillä yksin kotona, kuten mieheni sanoi)
-lapsen riemu elämän pienistä suurista asioista
-tunne siitä, että olet tärkeä jollekulle
-opiskelu
-ilta, kohta pääsee nukkumaan omaan ihanaan sänkyyn ja on ihanan viileää
-taas päivän lähempänä sitä, että rakas saapuu luokseni :)

Elämä jatkuu, vaikka sainkin vasta eilen tietää, että eräs tuttavani oli tästä maailmasta lähtenyt aivan liian aikaisin. Suru pyrkii pintaan, vaikka emme enää olleet niin paljon tekemisissä. Hyvät muistot jäi kuitenkin niistä ajoista, jolloin yhdessä olimme. Niitä ei kukaan voi viedä pois.