Monenlaista mukavaa

Jälleen yks kouluviikko takana. Maanantaina oli raksatunnit. Valettiin betonianturoita. Sain pyörivästä myllystä märkää sementtiseosta silmääni. Huuhtelin heti silmäni. Silmä ok.

Tiistaina pieneläintunnit. Opiskeltiin kissaa.

Keskiviikkona tuotantoeläintunnit. Saatiin meidän lisääntymiskokeet takaisin. Sain vitosen, eli täydet pisteet. :)

Torstaina turvakävely pieneläintiloissa. Käytännössä käytiin matelijatilassa, kanilassa (+jyrsijöitä) ja alpakoita katsomassa. Matelijatilan ja kanijyrsijätilan välillä on tautisulku, mikä tarkoittaa sitä, että kengillä pitää astua desinfiointialtaaseen. Myös käsien desinfiointi on tärkeää. Matelijoilla on luontaisesti salmonellaa, mikä taas olisi kaneille ja jyrsijöille (kuten myös ihmisille) huono juttu.
Alpakoiden tarhaan ei saa mennä omilla kengillä, vaan vaihdetaan saappaat, jotka löytyy alpakkatallin pukuhuoneesta.
Lintulassa ei käyty, koska se tila on hyvin pieni 20:lle ihmiselle. Sinne mennään sitten pienryhmissä.

Tänään on vapaapäivä. Ja tietty viikonloppu.

Talviloma alkaa olla lopussa

 (kuva: tommonen käveli yks päivä meiän pihassa)

Talviloma on viikonloppua vaille loppu. Miten meni? No ei mitenkään lomamaisesti.

Olen vääntänyt lauantaista asti Toiminta digitaalisessa ympäristössä -verkkokurssin tehtäviä. Osa tehtävistä on ollu ihan ok, mut osan kanssa on tullut totaalinen hermoromahdus. Yhtenä päivänä itkin koko päivän. Olin niin poikki. Kouluressin lisäks on ollu ongelmia muualla elämässä enkä sitten vaan jaksanut yhtään mitään enää.

Tiistaina kävin lääkärissä. Varpaiden takia. Joo. Mun varpaat ja muutenkin jalat on ollu kipeenä, ei välillä kestäis ollenkaan painoo ja kävely vaikeutuu. Lopulta päätin mennä lääkäriin, koska nyt oli aikaa. Lääkäri diagnosoi PLANTAARIFASKIITIN, kirjoitti tulehduskipulääkettä ja viikon sairasloman. Lisäksi hän antoi mulle kotijumppaohjeita ja laittoi mut fyssarijonoon.

Keskiviikkona oli hermoromahduspäivä ja päätin soittaa paikalliselle psykiatriselle sairaanhoitajalle. Mulla on psykologin käyntejä edellisessä kotikaupungissani, mutta niitä on vain kerran kuussa. Lisäks oon käyny koulun kuraattorilla, mutta niitäkään käyntejä ei kovin usein ole. Ja talvilomalla tunsin olevani niin täysin yksin. Ei ollu koulua, miehellä on omat ongelmansa kotikaupungissaan enkä oikein viittiny soittaa kavereillekaan (tai vanhemmille), koska ajattelin saavani enemmän apua ammattilaiselta.

Mutta eipä sinne hoitoon pääse kovin helposti, jollei ole itsetuhoinen. Psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi, että heillä on ajanvarauslistat täynnä eikä uusia aikoja saa pitkään aikaan. Ainoa vaihtoehto on sitten peruutusaika. Joten jouduin vain nielemään itkuni, puremaan hammasta ja pärjäämään yksin.

Digikurssin tehtävät on jääny taka-alalle, oon kuluttanu päiväni katselemalla Greyn Anatomiaa ja telkkaria.

Ens viikolla mulla on kuraattorille aika, mikä on hyvä juttu. Sitä ootellessa.

Digikurssin tehtäviin kuului myös pelata hirsipuuta... ja suorittaa tekijänoikeustaiturimerkki...

Lyhyen kouluviikon jälkeen talviloma

Tällä viikolla koulua oli vain tiistaina ja perjantaina.

Tiistaina oli ensimmäistä kertaa traktoriopetusta. Ensin käytiin läpi traktorin turvallinen käyttö teoriassa, sitten päästiin tutkimaan traktoreita käytännössä. Ajamaan mentiin pareittain. Ensin ajettiin ympäri navettaa ja kokeiltiin peruuttaa ilman peräkärryä. Tähän asti kaikki hyvin.

Sitten peräkärry perään. Peruuttaminen peräkärryn luo ja peräkärryn kiinnittäminen oli ihan ok, ja ajaminen eteenpäin sujui hyvin. Peruuttaminen peräkärryn kanssa ei sitten enää ollutkaan helppoa. Tiedän kyllä miten sen teoriassa pitäisi mennä, mutta jostain syystä peräkärry ei halunnut tehdä yhteistyötä ja meni aina "klinkkuun".

Kun olin jotain viiskyt kertaa yrittänyt peruuttaa peräkärryn paikoilleen, meni hermot. Luovutin ja mieluummin ihailin alpakoita, joiden tarha oli siinä ihan vieressä. :D Onneks olikin kahviaika, niin pääsin vähän lepuuttaa hermoja.

Kahvitauon jälkeen pyysin opettajan mukaan hyttiin neuvomaan, mitä mun pitäis tehdä. Opettajan neuvojen avulla peruuttaminen onnistui tosi hyvin. Mutta sitten taas ilman opettajaa ei niinkään.

Onneks on vielä aikaa opetella ennen näyttöä.

Perjantaina meillä oli koe tuotantoeläinten lisääntymisestä, eli naudan, hevosen, sian, lampaan ja kutun hormonien toiminta, kiimakierron pituus ja tiineysaika. Jännitin tietysti koetta ihan hemmetisti, mutta luulenpa että se meni kuitenkin tosi hyvin.

Nyt on sitten talviloma. Talviloman ratoksi olen ottanut verkkokurssin Toiminta digitaalisessa ympäristössä, jonka tehtäviä aloitin tehdä tänään. Kurssi tuntuu melko työläältä, aikaa on toukokuun loppuun asti, mutta jotenkin aina koulupäivien jälkeen oon niin poikki, etten oo jaksanu ajatellakaan mitään verkkokursseja. Joten nyt lomalla on sitten puserrettava niin monta tehtävää valmiiksi kuin mahdollista.

Raskaita päiviä

Tää viikko on ollut mulle henkisesti todella raskas. Oon jännittäny niin paljon ja joka päivä, että nyt kun alkoi viikonloppu, on kyllä kaikkensa antanu olo. Tai oikeestaan tää päivä veti multa ihan täysin mehut.

Jännittäminen alkoi jo viime viikonloppuna, koska meillä oli maanantaina ensimmäistä kertaa raksatunnit. Mä en oo käytännön asioissa kovin hyvä, ja siksi jännitin raksatunteja. Alan hävetä itteeni, kun musta tuntuu, että kaikki muut osaa ja että munki pitäis osata, koska ei ne nyt voi olla mitään niin vaikeita asioita.

Maanantaina tulikin eteen tilanne, jossa meinasin saada paniikkikohtauksen. Piti porata jollain pöytäporakoneella reikää metallitankoon. Mä menin ihan lukkoon, en suurin piirtein kuullu mitä opettaja selitti enkä uskaltanut tehdä mitään. Siirryin takavasemmalle ja annoin toisen opiskelijan tehdä ensin. Sitten uskaltauduin jo itsekin kokeilemaan, kun huomasin, että se vehje ei ollutkaan kovaääninen eikä vaarallinen.

Mua ahdistaa tilanteet, joissa ollaan ryhmässä ja muut katselee, mitä sä teet. Siinä tulee mulla sellainen "kädettömyys", jolloin lakkaan osaamasta yhtään mitään, koska jännitän sitä että muut katselee.

Eilen ja tänään meillä oli metsätyötunnit. Eli eilen tutustuttiin raivaussahoihin ja saatiin tuntumaa turvavarusteisiin, ja tänään sitten mentiin metsään.

No ne turvavarusteethan on painavat (ja mulle vähän liian isot, vaikka ottaisin pienimmät mahdolliset). Turvasaappaat, viiltosuojatut haalarit + työtakki, ja näiden lisäksi vielä se 10 kiloo (?) painava raivaussaha.

Tänään sain paniikkikohtauksen siellä metsässä, koska musta tuntui, että mun voimat ei todellakaan riitä kantamaan sitä koko varustusta ja rämpimään niillä siellä metsässä.

No, itkin siinä hetken, ja vedin henkeä, ja jatkoin matkaa. (Opettajaa oli jo eilen kuraattorin toimesta informoitu tästä mun jännittämisestä, ja tänään hän sai sitten todella nähdä sen pahimmillaan)

Sahaaminen oli kivaa!! Siinä ei ollu mitään ongelmaa. Se ongelma oli nimenomaan niissä painavissa varusteissa.

Nyt on viikonloppu ja vähän sellainen voittajaolo. :)