perjantai 31. toukokuuta 2019

Kiirettä

Oon ollut taas töissä ke-pe, huomenna vielä ja sitten taas vapaata. Oon kyllä tauon tarpeessakin. On ollu aika raskasta. Tosi kiire töissä, kun on ollut paljon tapahtumia, joihin on osallistunut paljon ihmisiä. Ei siinä mitään, mutta kiireessä tulee tehtyä virheitä ja kun keskittyy yhteen asiaan, niin toiset jää vähemmälle huomiolle. Eli kun oot kassalla ja palvelet asiakkaita, joita on jonoksi asti, niin et ehdi kerätä astioita tai tehdä lisää leipiä. Sitten tulee lisää jonoa ja kiirettä, kun pitää tehdä ne leivät ja kerätä astiat. On meitä nyt onneks ollu samaan aikaan töissä kolmekin, joten siinä pystyy jakamaan työtehtäviä. Mutta kun kaikki on ollu töissä vasta kolmesta päivästä kahteen kuukautta, niin siinä on sitä opettelua ja uusia asioita, jotka hidastavat osaltaan työtä.

Asiaa ei auta negatiiviset kommentit ja meille suuttuminen, jos ei osata tehdä jotain ja pyydetään apua... Varsinkin mä oon herkkä ja oonkii täs taas pari viime päivää itkeskelly töissä, kun yritän parhaani ja silti menee jotain pieleen. Vaadin myös itseltäni paljon, ja lähinnä oon pettyny itseeni, jos kaikki ei mene putkeen. Rakentavat palautteet on toki tervetulleita, kyse on enemmän mun omasta suhtautumisesta palautteeseen. Kun haluaisin osata kaikki heti ja varsinkin nyt jo, ku oon ollu töissä "jo" 2 kuukautta. Palaute on tarkoitettu siihen, että oppisin/oppisimme ja tekisimme seuraavalla kerralla eri tavalla ja paremmin. Mutta kun oon väsynyt, niin otan itseeni ja koen, että musta ei tykätä ja että teen aina kaiken väärin.

Edelleen tykkään työstäni ja haluan kehittyä siinä. Mutta tarkoitus ei ole "tappaa" itseään työllä. Nyt kun vapaat alkaa, niin ne pyhitetään levolle. Ketään ei auta sekään, että uuvutan itseni ja jään pois töistä. Sittenpä vasta olenkin pettynyt itseeni.

Rakkausrintamalla kaikki hyvin. <3

maanantai 27. toukokuuta 2019

Kuvia aamulenkiltä

Kävin murun kanssa aamulenkillä tänään. (niin siis ollaan edelleen yhdessä, jos en muistanut sanoa aikaisemmin)

Tässä kuvia:

Tästä otoksesta olen ylpeä. Hän on hieno. <3


Jotain patsaita pappilan pihalla.

 Tässä oon vielä kotona odottamassa, että kulta tulee mukaan.


Tänään on siis vapaapäivä. Yritin tossa nukkua lenkin jälkeen, mutta se vähän epäonnistui, kun naapuritalon ukkeli päätti just sillon alkaa päristään jollain moottorivehkeellä...

Eipä tässä sitten muuta.

lauantai 25. toukokuuta 2019

En ois halunnu lähtee töistä!

Tänään oli taas ihana päivä töissä. :) Jännitysmomentteja tuli siitä, kun mun piti vaihtaa klubilta kartanolle (lounasravintola) vähäks aikaa auttaa yhtä työkaveria kiireessä. Tuntui kyllä aluksi siltä, että en auttanut vaan loin sitä kiirettä... :D Mä jännitän aina uusia tilanteita ja uusia paikkoja, ja vaikka hommat on ihan niitä vanhoja tuttuja, mitä kahvilanki puolella teen, niin uusi ympäristö saa mut ihan aivottomaks. Ehkä se tunne tulee lähinnä siitä, että tuun niin sanotusti toisen tontille, jossa se määrää ja tekee asiat omalla tavallaan ja sit mä tuun sinne sotkee ja kyselee. :D

Hyvin se sitten lopulta meni, kun unohdin jännittämisen ja keskityin. Seuraavalla kertaa menee jo tuokin homma rutiinilla. Tai ainakin vähemmällä jännittämisellä.

Sitten oli ihana palata "kotiin" eli takaisin omalle tontille kahvilan puolelle. Ja sitten sain päteä kokeneena ja viisaana (köh kröh), kun mulle tuli työkavereiks kaks nuorempaa tyttöä, joita sain opastaa. :)

Oli niin kivaa töissä, etten ois halunnu lähtee kotiin. :D Pääsen toki huomenna taas takaisin.

Uus työhuppari, jota pidin vähän aikaa töissä kun oli muka kylmä. Toi huppari on kyllä niin paksu, että hikihän siinä tuli.


Kuva kartanolta.

perjantai 24. toukokuuta 2019

Pitkä työpäivä ja Ramones-paita

Tänää oli sit semmone rapee 10 ja puol tuntinen työpäivä. :) Ei mua haitannu. Rakastan edelleen työtäni. On ihanaa, ku huomaa osaavansa jo hommat ja pärjää yksinkin. Toki joka päivä tulee jotain, jossa tarvitsen kokeneemman apua, mutta selviän yleisesti ottaen jo itse suurimmasta osasta.

Kuva eiliseltä, kun oli hiljaista, niin pullotin sinappia...


Uus työpaita!
Tänään oli tylsyyteen asti hiljaista johonki neljään viiteen asti, ja sitten alko asiakkaita tulvia kerralla vaikka kuinka paljon. Tuli kiire! Tietty samaan aikaan ois pitäny vaihtaa kaljatankki, tehdä leipiä, kerätä astioita... Onneks sain apua ja kaikesta selvittiin. :)

Olis joku semmonen sopiva "keskitie", asiakkaita pitää olla, mutta ei kerralla jotain kolmeekymmentä... :D

Hain postista mun Ramones-t-paidan!


Kohta unelle ja huomenna taas töihin. :)

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Ehkä mut on luotu yksin kulkemaan...

Tein tänään sen tosi vaikean päätöksen, että en jatka seurustelua. Vika on täysin mussa. Ahdistuin liian nopeasta etenemisestä, mikään ei tuntunu sellaselta "wow!" ja lisäks liian moni ihminen tunki nokkansa meiän suhteeseen ja pilas kaiken.

Ainakin tiedän, ketkä eivät todellakaan ole mun (meidän) kavereita. Uskomatonta paskan jauhamista.

Nyt on tosi tyhjä olo. En tiedä teinkö sittenkään oikeaa päätöstä... No, tein mä. Ei seurustelua pidä jatkaa vain miellyttääkseen toista ja jos vaikka sittenkin jossain vaiheessa alkais tuntua oikealta.

Onneks on töitä. Pääsee pois kotoa ja myrkyllisten ihmisten seurasta edes vähäks aikaa.

tiistai 21. toukokuuta 2019

En tykkää helteestä

Mä hajoilen nyt jo näihin lämpötiloihin. En tykkää. Menee hermot ku hiki valuu, vaikka vaan istuis paikallaan. Kämpässä seisoo ilma, ku ei saa läpivetoo eikä ulkoo tuu viileempää ilmaa edes iltaisin. Sitäpaitsi mun on laitettava tuuletusikkuna kii yöks, koska häiriinnyn liikenteen äänistä. Häiriinnyn tosta pöytätuulettimen surinastakin, joten... mä oon kusessa.

Toivon vain, että se viimevuotinen helleahdinko ei toistu tänä vuonna. Kiva olla töissäkin, ku joutuu kuitenki pitää uunia ja parilaa ja kahvinkeitintä päällä koko ajan...

Oon aina sanonu, että helle on pahempi kuin pakkanen, koska pakkasella saa vaatetta lisää, mutta helteellä ei voi ottaa niin paljoo pois ku ois tarvis. Sitäpaitsi mä vihaan lyhyitä sortseja ja t-paitoja/toppeja. Hameista puhumattakaan.

Jotkut sanoo, että no muuta jonnekin jossa on kylmä. En voi kuulkaa muuttaa nyt yhtään minnekään. Ei se ole mikään vaihtoehto. Yhtälailla kylmästä valittajat voi muuttaa jonneki Australiaan.

No, ei auta muu kuin kärsiä vain.

Vein kullan aamupäivällä ulos syömään. :D


 Neiti luonnonlapsi pääsi vauhtiin. Oli pakko yrittää tehdä kukkaseppele...


maanantai 20. toukokuuta 2019

Kaikki hyvin

Parisuhteessa kaikki hyvin. Keskusteltiin asioista ja pussattiin päälle. :D


Kun parisuhde ahdistaa

Tai en tiä, onko se parisuhde. Ehkä ja varmaankin oon vaan uupunut liiasta sosiaalisuudesta. Ensin töissä 8 tuntia päivässä asiakaspalvelua, sitten pitäis olla kumppanin kanssa. Ja kun kerran on vapaapäiviä, niin nehän pitäis sitte viettää kumppanin kanssa.

Tänään huomaan, että olen ihan uuvuksissa. En kestä nyt yhtään ketään, ja jopa kumppanille sanoin (ärähdin...) että jättäisit mut nyt vaan yksin.

Ei hyvä. Ahdistaa. Pelottaa, että musta ei ookaan parisuhteeseen. Musta on tullut niin itsenäinen ja mulla on paljon juttuja, joita haluan ehdottomasti tehdä yksin. Haluan ehdottomasti viettää aikaa yksin.

Ahdistaa, kun toinen haluais koko ajan olla mun kans ja on ihan kuin me oltais oltu jo kauan yhdessä, ja mä taas vasta totuttelen suhteessa olemiseen.

En tiedä. Ehkä tää menee ohi, mutta nyt vain ärsyttää ihan kaikki.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vapailla

Mulla on nyt tosiaan neljä päivää vapaata töistä, la-ti. Pikkuhiljaa alan toipua töiden aiheuttamasta väsymyksestä. Oon katellu Sykettä, lueskellu anniskelupassitestiin ja ollu murun kans.

Tilasin tänään parit paidat. Ramones-t-paidan itelle ja mulle ja murulle "parisuhdepaidat" :D

 Ramones-paidan takana lukee Hey ho, let's go.

Nää parisuhde-paidat kuvaa meitä tosi hyvin. Kulta on semmonen adhd-tyyppi, aamuisin ja iltaisin ihan kierroksilla, kun taas mä oon töiden takia ja aina aamuisin ja iltaisin ihan tööt. :D

Ramones-paita on EMP:ltä ja parisuhdepaidat Stuntmannilta.

torstai 16. toukokuuta 2019

Väsynyt mutta onnellinen

Tänään oli aamuvuoro, eli menin töihin klo 8:ksi. Oli tosi kiva päivä. Edelleen tykkään aamuvuoroista, koska silloin on yleensä paljon tekemistä ja saa puuhailla itekseen. Aika meni tosi nopeesti. Neljältä tuli seuraava töihin, ja mä pääsin lähteen kotiin. Alkoi tuntua jo jaloissa, kun oli vähän kiirettä välillä. Pitäis oikeesti hankkia askelmittari, niin näkis, paljonko mä oikein kävelen päivän aikana. :D

Huomenna vielä töihin klo 12, sit on viikonloppu vapaata.


tiistai 14. toukokuuta 2019

Tuskaisaa

Voi luoja, että taas voi olla väsyny! Nukuin jostain syystä tosi huonosti viime yönä, heräilin aamuyöstä ja lopulta nousin ylös viideltä aamulla. Kiskoin kahvia jonku kolme mukillista, mut ei auttanu. Tuntui siltä, että jos oisin ite ajanu töihin, oisin varmasti nukkunu rattiin ja ajanu mettään, joten oli aivan ihanaa, kun ystävä tarjoutui heittää mut töihin. <3

Neljä ekaa tuntia töissä oli aika takkuamista, kun ei ollu kovinkaan paljoo asiakkaita. Tykkään kyllä aamuvuoroista yleensä, koska aamulla on sillai tekemistä, kun "avaa paikan", eli keittää kahvia ja teevettä, laittaa valmiit tuotteet vitriiniin esille, paistaa pullat ja täyttää ruisleivät ja sämpylät. Mut sitten ku ne on tehty, ni alkaa se asiakkaiden odottelu. Aika usein asiakkaat tulee "ryhmissä", joten hetken on tosi kiire ja sitten kun ne asiakkaat on menny, alkaa taas odottelu. Onhan siinä tietty sitä astiahuoltoa, eli likaiset astiat pesuun ja puhtaat paikoilleen. Ja pöytien pyyhkimistä ja semmosta.

Nyt on onneks ollu parempaa keliä, niin on myös golfaajia ja sitä kautta meillä asiakkaita... Vaikka eipä se sadekaan tosipelaajaa haittaa...

Mulla oli tänään työt 8-16. Ystävä tuli hakemaan mut töistä ja nyt saan levähtää loppuillan, ku muru lupautu peseen pyykkiä :D


Eilinen

Eilen menin töihin klo yhdeksi. Sitä ennen kulta tarjosi mulle pitsan läheisessä pitseriassa, ettei mun tarvinnu tyhjällä vatsalla mennä töihin.. :D

Työpäivä meni ihan hyvin. Tekemistä oli sopivasti. Silloin kun ei ollut asiakkaita, tein esim. jugurttia ja leivoin pullaa. Pullaa pitää aina olla. :D

Jugurtti koostuu turkkilaisesta jugurtista, omenasoseesta/vadelmahillosta ja granolasta. Helppoa ja hyvää.


Saatiin uudet essut, sellaset pitkät, joissa on hihnat kaulalle ja vyötärölle. Aiemmin oli vain lantiolle tuleva essu, ja eilisen leipomisen jälkeen ymmärrän, miks toi pidempi versio on parempi... :D Mun huppari oli aivan jauhoissa ja taikinassa (kuten aina kun mä leivon) eikä se jauho meinannu koko päivänä lähtee irti. Vasta kotona sain sen pyyhittyä kostealla rätillä pois. :D joten parempi käyttää pitkää essua, vaikka se näyttääkin tyhmältä...

 Kuvassa vanha vyötärölle kiedottava essu.


Korvapuustitaikina.

Korvapuustitaikina on hyvä kohottaa tiskikoneen päällä, kun siinä on lämmin.

Jos laskin oikein, leivoin 43 korvapuustia.

Mitähän tää päivä tuo tullessaan...? Ainakin oon ihan törkeen väsyny, en meinaa herätä ollenkaan tähän päivään... Nukuin jotenki huonosti ja heräilin aamuyöstä vähän väliä. Lopulta nousin viideltä kokonaan ylös sängystä. Töihin lähtö tunnin päästä...

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Hyvää äitienpäivää!

Tänään tuli ainakin syötyä, kun käytiin perinteisellä äitienpäivälounaalla äidin, isän, veljen ja veljen vaimon kans. Söin kaks täyttä lautasellista ja sitten päälle vielä kolmea eri kakkua ja kahvi. :D Ruoka oli niiiiin hyvää. Oli salaatteja, katkarapuja, kylmäsavu- ja graavilohta, lihapullia, muuta lihaa, risottoo, fetajuusto"kakkua". Makeille kakuille oli oikein oma pöytä, niitä oli muistaakseni viittä eri laatua. Oli bebe-leivoksia, kinuskikakkua, marenkikakkua, lakritsi-suklaakakkua ja perinteinen mansikkatäytekakku. :D

Lounaan jälkeen kävin vielä mummin ja papan haudalla viemässä kukkasen yhdessä veljen ja sen vaimon kans.

Oon ihan väsyny ja odotan vaan, että pääsis nukkumaan. Ens viikolla on sit töitä taas ma-pe...

Tässä pari kuvaa Vehmaan tilalta, jossa oltiin lounastamassa.



lauantai 11. toukokuuta 2019

Uuvuttaa

Voi luoja, että voi pieni ihmisparsa olla väsyny! (joo, kirjotin parsa) Nyt alkaa taas tuntua jaloissa ja päässä tän viikon työputki. Tänään oli töissä taas paljon tekemistä, asiakkaita riitti ja yleensä ne tuli semmosissa isoissa porukoissa, jolloin sitten oli hetken tosi kiire. Sitten taas hiljasempaa, mitä nyt perus astioiden kantamista tiskiin ja puhtaat takaisin paikoilleen. Ja tietty taas oli liikkeellä myös niitä ei niin mukavia henkilöitä. Koska olin niin poikkiväsynyt, niin välillä tuntui, etten millään jaksa mitään kommentteja. Antakaa mun tehdä vain työni.

Pääsin noin tuntia aikaisemmin kotiin, koska iltaa kohti asiakasvirta väheni. Ihan hyvä. Mutta nyt en jaksa sitten yhtäkään ihmistä, en edes kullannuppuani... Hermot menee ihan kaikkeen. Varsinkin ihmisiin, jotka ei sitten millään voi ymmärtää tätä meidän seurustelua. Paskapuheita ja mustasukkaisuutta. Mut kellään ei tietenkään ole pokkaa tulla mulle sanomaan mitään. Sitten saa kuulla myöhemmin, että joku kuuli että joku sanoi että joku oli sanonut... Huoh.

Huomenna on äitienpäivä. Mennään perheen kanssa syömään. Töistä vapaapäivä. Kunnes taas maanantaista perjantaihin töitä...

Tämmöstä tää on.

Tylsyyttä

Eilen oli taas melko hiljainen päivä, ja paljolti jouduin seisoskelemaan tyhjän panttina ja miettimään, miten ajan sais kulumaan. No, inventoin siinä sitten tuoppeja... Eli valikoin pois semmosia joista ei näy mittamerkintöjä (pieni olut, iso olut) ja jätin etualalle parhaat... Helpottaa mun työtä, kun en osaa arvioida pienen oluen tai ison oluen kokoa...

Yks päivä tein irtokarkkipusseja... Voin myöntää, että meni myös muutama karkki omaan suuhun... :D

Saa nähdä, millainen päivä tästä tulee. Ulkona satelee, joten ei näytä hyvältä asiakkaiden kannalta. Ja mua väsyttää ihan törkeesti, joten voi olla aika rankka päivä... Mikä taas vaikuttaa siihen, että en töiden jälkeen jaksa olla kenenkään kanssa, en edes oman kultani... ;)


torstai 9. toukokuuta 2019

Parisuhde

Noniin, näin se elämä muutti muotoaan taas kertaheitolla. En ole enää sinkku, vaan mulla on mies! Mä seurustelen! Vakavasti ja vakaasti. :)

Tämä mies oli kai yrittäny mua saada tajuamaan hänen olleen ihastunu muhun jo pidemmän aikaa. Mutta mähän en tajunnu. En mä osaa ajatella vieläkään, että joku oikeesti voi ihastua/rakastua muhun. Ja olla niin sinnikäs, että viikosta toiseen vaan yrittää ja yrittää. Ja mä en tajunnu mitään. :D

Sitten kun tajusin, niin se oli menoa sitten. Kyllä mäkin hänestä olen pitänyt ja häntä pitänyt mukavana ja hyvännäköisenä mut en oo osannu ajatella mitään sen pidemmälle. Tai no alkuun kun tapasin hänet ekoja kertoja, pidin häntä aika ärsyttävänä tyyppinä :D Mutta kun paremmin tutustuttiin, niin hän onkin aivan ihana tyyppi. :)

Mä en oo koskaan ollu mikään "yhden-illan-juttujen" fani, en oo koskaan semmosia "harrastanu". Aina oon halunnu mieluummin vakavan parisuhteen, tai sitten en parisuhdetta ollenkaan. Parempi yksin kuin huonon kumppanin kanssa.

Tämän kanssa vain on helppo olla. Ei tarvi eikä pidä teeskennellä, ei hienostella, ei pyydellä anteeks turhia juttuja. Riittää että on oma ittensä. Ja hän on kyllä mut nähny omana ittenäni, mä en oo ollenkaan sievistelly, vaan näyttäny tunteeni niin hyvässä kuin pahassa. Koska ei oo ollu mitään menetettävää. Koska en oo ajatellu häntä aiemmin kuin kaverina.

Mutta nyt, kun seurustellaan, en ehkä uskallakaan enää näyttää tunteitani niin vapaasti. Tuntuu pahalta tai jotenkin väärältä sanoa toiselle, että nyt tarvitsen omaa aikaa ja nyt haluan olla yksin omassa kodissani, kun toinen on niin ihana ja haluis viettää yhteistä aikaa. Meillä ei oo paljoo yhteistä aikaa näinä päivinä ku on töitä, mutta mä en koe edelleenkään sitä ongelmana. Mä tarvin omaa aikaa ja vaadin sitä vaikka se ois sitten siitä yhteisestä ajasta pois. Nyt ollaan kuitenkin vasta pari päivää seurusteltu, niin...

Kyllä sitä yhteistä aikaa on ja vapaapäivinä sitten jaksaa paremmin touhuta yhdessä.

 Sain murulta lahjan:
(niin ja ruuankin hän oli tehny valmiiks ku mä tulin töistä 💓)
Postissa tuli mun dvd-paketti!!!

Elämä on ihanaa, lallallaa :)

tiistai 7. toukokuuta 2019

Sydän tulilinjalla

Se tunne, kun oot ihastunu. 😯  Etkä tiedä yhtään mitä pitäis tehdä. Mielessä pyörii miljoona asiaa. Alat epäillä, oletko valmis. Entä jos et pystykään siihen. Parisuhteeseen. Kun oot ollu monta vuotta sinkkuna (ai että mä inhoon tota sanaa) etkä oo ees ajatellu (no ehkä välillä vähän) mitään seurustelua. Oot kehittäny itelles sopivat rutiinit ja jutut, eikä siihen tunnu mahtuvan ketään toista ihmistä. Tai mitä jos se takertuu suhun? Ahdistaa jo ajatuskin. Semmonen "haluun vaan olla sun kans koko ajan"-lässytys. Oon oppinu oleen itekseni, rakastan omaa aikaani jolloin teen mun juttuja ja ahdistun jos en saa tehä niin.

Miten ihmiset tekee tän?

Ja sitten kun on vielä hyvin vaikea luottaa. Siihen, että joku vois tykätä susta, jopa rakastaa sua. Siihen, että se pysyy sun rinnalla. Siihen, että se ei kyllästy. Mitä jos...

No, ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että ollaan etenemässä hyvin hitaasti. Siis ei olla vielä mitään, mutta ehkä jossain vaiheessa jotain. Tai ehkä mä oon vaan kuvitellu kaiken...

Miten ihmiset voi tietää, että siinä on nyt se oikea? Miten sen tietää, että toi tyyppi tossa haluu oikeasti seurustella sun kans? Ei se mee niinku elokuvissa että vain hyppää toisen syliin ja suutelee kiihkeästi ja kumpikin on aina tuntenut juuri sillä tavalla. Eikä se mee niin, että kysyy toiselta että "alaks olee?" Vai meneekö? Tekeekö aikuisetkin niin?

Omana ittenä oleminen ei oo mulle vaikeeta. Vaikeempaa ois feikata koko ajan olevansa coolimpi ja nätempi ja fiksumpi ja laihempi ja sivistyneempi kuin onkaan. Mä oon mikä mä oon. Jos se kelpaa niin vau ja kyllä! You had me at hello...

No joo. Mut pelottaa. Mut ehkä se, että pelottaa on vaan hyvä asia, koska silloin tää on mulle tärkeetä. Jos ei tuntuis miltään, niin ei tää sitten ois oikeinkaan.

Päivä kerrallaan. Jutellaan paljon ja pystytään puhuun kaikesta suoraan, mikä on oikein hyvä. Kumpikaan ei esitä olevansa jotain muuta kuin mitä onkaan. Rehellisesti ja liikoja hötkyilemättä on hyvä kattaus.

Missään täällä ei kuitenkaan oo mitään järkee, niin mennään nyt sitten vain mukana.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Kun peilikuva ei miellytä

Oon ihan kohta lähös töihin, ja mua ahdistaa. Ei töihin lähtö sinänsä, eikä työn tekeminen, eikä mikään sellainen, vaan mun omakuva. Tänään on taas sellainen päivä, kun mikään vaate ei tunnu sopivalta päällä. Siis mikään työvaate. Meidän töissä pitää pukeutua siististi, suorat mustat housut, siisti pusero. Ei siinäkään mitään muuten, mutta tänään ei vaan sovi. Tuntuu että näytän ihan tyhmältä. Mä haluun hupparin ja löysät housut! Haluisin piiloutua niihin, kun en tykkää mun kropasta.

Enkä mun naamasta, mut en jaksa meikata. Laitoin sentään ripsiväriä, mut siinä se. Sekin on sitten vähän voivoi, jos joku muukaan ei tykkää mun naamasta.

Täytyy vaan hymyillä ja ajatella hyviä asioita, muuten päivästä tulee pitkä. Ajatella, että mä tykkään työstäni. Oon onnellinen että mulla on työ.

Ehkä tää johtuu vaan siitä, kun oon ollu viis päivää pakkovapaalla (huono sää ja keli) ja nyt hermostuttaa palata takaisin. Ihan kuin oisin unohtanu kaiken tänä aikana. Mitä jos? Mulla on ihan selvästi liikaa aikaa ajatella kaiken maailman asioita.

Nyt töihin! Ja kun illalla palaan, en varmasti jaksa ajatella.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Päätös

Siitä lähtien, kun sain hyväksymiskirjeen eläintenhoitajakoulutukseen, eli muutama viikko sitten, oon miettiny joka päivä, mitä oikein teen. Jos mut ois hyväksytty heti haastattelun jälkeen helmikuussa, olisin riemuiten ottanu opiskelupaikan vastaan. Mutta nyt mun elämään on tullu muutoksia enkä enää pidä kouluttautumista eläintenhoitajaksi (pieneläimet) kovinkaan tärkeänä tulevaisuuden kannalta. Olishan se ihanaa olla joka päivä eläinten kanssa, mutta loppujen lopuksi en näe itseäni esim. klinikkaeläinhoitajana tai perustamassa kissakahvilaa. Lisäksi opintoihin kuuluu tuotantoeläin-juttuja, jotka ei kiinnosta mua sitten yhtään.

Ensin ajattelin, että pari vuotta on lyhyt aika ja sen vois niin sanottuna välietappina viettää eläintenhoitajakoulussa (varsinkin alpakoiden tai pupujen parissa oijoi). Mutta oikeasti haluan opiskella jotain, josta varmasti on hyötyä ja jota haluan sitten hyödyntää työelämässä. Mulla on muutama juttu, jota haluaisin opiskella yliopistossa, ja jostain syystä haluan sinne yliopistoelämään uudelleen. En halua "tuhlata" paria vuotta opiskelemassa jotain, josta ei oo lopulta mitään hyötyä, vaan suunnata suoraan esim. yliopistoon. En opiskelemaan kuitenkaan sitä informaatiotutkimusta, johon hain yhteishaussa, vaan jotain muuta, josta en nyt vielä kerro sen enempää.

Mutta en siis aloita syksyllä opiskeluja eläintenhoitajaksi. Enkä osallistu informaatiotutkimuksen valintakokeeseen. Nyt keskityn töihini ja mietin sitten syksyllä opiskelujuttuja uudestaan.

Jos vaikka huomenna pääsis taas töihin. Oon ollu tosiaan torstaista asti säiden vuoksi vapaalla. Pitkiä  on päivät ollu. Löysin kuitenkin yhden tosi kiinnostavan kirjan, jota oon nyt pari päivää lukenu:





Ostin tuon e-kirjana Adlibriksestä. Tosi mielenkiintoinen ja hyvä kirja!


perjantai 3. toukokuuta 2019

Pari tilausta

Oih! Tilasin eilen itelleni Adlibriksesta viiden kirjan Game of Thrones-boxin ja Cd-onista 7 GoT-kauden dvd-boxin. <3 Ne tulee mulle postissa ens viikolla!!!

Dvd-boxi makso jotain 50 e ja kirja-boxi tuon 30 e. Ei paha.


Kattelin jo C-Moresta tähän mennessä julkaistut viimeisen tuotantokauden jaksot. Uusia odotellessa. :)

En kyl ees tiä, mikä siinä sarjassa niin koukuttaa. Mut koukuttava se on. :D

Kootut mokani

Oon nyt ollu vajaan 4 viikkoa töissä ja mokia on tullut tehtyä. Ei varmaan oo ollu päivääkään, etten ois mokannu jossain jollain tavalla. Ne liittyy siihen, että en oo aikaisemmin tehnyt tätä työtä tällä mittakaavalla ja joka päivä törmään johonkin uuteen asiaan, joka on ratkaistava juuri sillä hetkellä. Aina ei ehdi hakea kokeneempaa avuksi, joten on tehtävä, mitä pystyy. Onneks mun mokat ei oo ollu kovin suuria ja lähinnä ne ketuttaa mua itseäni, koska olen niin vaativa itseäni kohtaan. Pitäis heti vaan osata kaikki, vaikka oikeasti niistä virheistä oppii.

Listaan nyt tähän muutamia mokia, mitä on tullu tehtyä tässä työssä näiden viikkojen aikana. Ja ne ei siis tosiaan oo kaikki mitään vakavia, mutta joko asiakkaan tai itseni mielestä mokia.

1. En tunnista kasvoja enkä muista nimiä. Vakioasiakas oli pöyristynyt, kun en vielä muutaman päivän jälkeen muistanut häntä. Puolustuksekseni voin sanoa, että mulla on tosi surkea kasvomuisti, ainakin alkuun. Tarvii olla hyvin erilainen/erikoinen/mieleenpainuva, jotta muistaisin heti. Mutta voin myös sanoa, että kyllä muistin hänet heti hänen kommenttiensa jälkeen.
2. En löydä kassakoneesta oikeaa nappulaa.Varsinkin kiireessä unohdan, missä mikäkin tuote on kassakoneessa. Joskus tulee vieläkin niitä tilanteita, että vastaan tulee ihan uusi tuote, jota en ole vielä ehtinyt tarkistaa kassakoneesta. Olen aivan aluksi myynyt jotain tuotetta ihan väärään hintaan. Mutta onneksi hintaero ei oo ollu mikään liian suuri.
3. Aivoni menevät solmuun kiireessä. Jos on paljon jonoa ja jos on vaikka joku porukka, jossa yksi maksaa monen ostokset, ja jos niillä on vielä kiire, niin mulla menee pasmat sekaisin. Alan panikoida, koska asiakkailla on kiire. Joskus alkuun jäädyin ihan totaalisesti siihen kassalle. Menin tavallaan lukkoon, kun en tiennyt, mitä mun ois pitäny tehdä.
4. Tervehdin jo tervehtimääni ihmistä. Liittyy juuri tuohon kasvojentunnistusongelmaani.
5. Loukkaannun negatiivisista kommenteista. Viime viikolla kävi niin, että ihmisten negatiiviset kommentit osui ja upposi muhun ja nielin itkua töissä, kun tuntui niin pahalta. Nyt olen ehtinyt työstää asiaa ja miettiä, miksi ihmiset käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät. Yritän oppia sivuuttamaan loukkaukset ja keskittyä tekemään parhaani.
6. Sanon jotain tyhmää. Möläyttely kuuluu huonoihin ominaisuuksiini. Mulle saattaa tulla mieleen joku asia, ja sanon sen, ja sitten tajuan, että se ei ollut ollenkaan tilanteeseen sopiva. Varsinkin hermostuneena ja jännittäessäni sanon tyhmiä juttuja. Luulen kertoneeni vitsin tai sanoneeni muuten jotain hauskaa, ja sitten näen asiakkaan tai muun ihmisen ilmeestä, että ei ollut hyvä. Tähän liittyy myös selittämisen tarve. Jos olen hidas tai en löydä oikeaa kassanappia tms., alan selittää, miksi olen hidas jne.
7. Unohdan tehdä jotain tai unohdan, mitä asiakas tilasi. Olen unohtanut tarkistaa, onko "höyrymakkarapömpelissä" (siis siinä grillissä tai mikä onkaan, missä makkarat höyrystyy) vettä. Se on hyvin oleellista, jotta makkarat höyrystyvät eivätkä kärähdä. Kärähtäneen haju makkaroissa ja ilmassa on hyvin ikävä. Kiireessä unohdan myös, mitä asiakas tilasi. Esim. mitä mausteita asiakas/asiakkaat halusi makkaraansa/lihapiirakkaansa jne. Sitten täytyy vain nolona kysyä uudestaan.
8. Pyörin kuin tuuliviiri. Välillä kun oon tekemässä jotain, ajatus katkeaa, ja sitten meen edestakaisin, kun muistan puolivälissä matkaa esim. ulos hakemaan astioita, että unohdin tarjottimen. Teen usein montaa asiaa yhtä aikaa, jolloin aina jokin asia jää kesken ja sitten palaan siihen ja taas unohdan, mitä olinkaan tekemässä ja pää pyörii kuin pöllöllä.
9. Mulla on liian kova ääni. Varsinkin kun innostun kertomaan jotain asiaa työkaverille, volyymini nousee enkä tajua, että kaikki kuulevat, mitä olen kertomassa. Tai nauran jotain liian kovaa.
10. Unohdan, että panini tms. pitää laittaa parilaan leivinpaperin välissä. Olen parikin kertaa laittanut paninin tai foccaccian suoraan parilan ritilälle ja sittenhän se on kärähtänyt parilaan kiinni. Siinä sitten taas käryää ja asiakas odottaa ja mulla menee pasmat sekaisin.

Tässä muutamia tyypillisimpiä virheitä, mitä oon tehny. :D

Oon nyt tällä viikolla ollu töissä vain keskiviikkona. Alkuviikosta mulla oli 2 päivää vapaata, torstaina olin kurjan sään takia vapaalla, tänään mulla oli suunniteltu vapaa. Huomisestakin on sovittu alustavasti, että kurjan sään takia mulla on vapaata. Sunnuntaista ei tiedetä.

Nyt on tosiaan sadellu ja ollu tosi kylmää, jopa lunta on luvattu, joten sellainen vaikuttaa golfklubin asiakkaisiin tietysti. Golfkentät ei oo parhaassa kunnossa eikä monen mielestä varmaankaan oo kiva pelata kylmässä sateessa tai lumisateessa.

Käytän tämän luppoajan nyt sitten lepäilyyn, kyllä varmasti ehdin vielä kesän aikana ottaa nämä vapaapäivät takaisin työtunteina. :)