Kiirettä

Oon ollut taas töissä ke-pe, huomenna vielä ja sitten taas vapaata. Oon kyllä tauon tarpeessakin. On ollu aika raskasta. Tosi kiire töissä, kun on ollut paljon tapahtumia, joihin on osallistunut paljon ihmisiä. Ei siinä mitään, mutta kiireessä tulee tehtyä virheitä ja kun keskittyy yhteen asiaan, niin toiset jää vähemmälle huomiolle. Eli kun oot kassalla ja palvelet asiakkaita, joita on jonoksi asti, niin et ehdi kerätä astioita tai tehdä lisää leipiä. Sitten tulee lisää jonoa ja kiirettä, kun pitää tehdä ne leivät ja kerätä astiat. On meitä nyt onneks ollu samaan aikaan töissä kolmekin, joten siinä pystyy jakamaan työtehtäviä. Mutta kun kaikki on ollu töissä vasta kolmesta päivästä kahteen kuukautta, niin siinä on sitä opettelua ja uusia asioita, jotka hidastavat osaltaan työtä.

Asiaa ei auta negatiiviset kommentit ja meille suuttuminen, jos ei osata tehdä jotain ja pyydetään apua... Varsinkin mä oon herkkä ja oonkii täs taas pari viime päivää itkeskelly töissä, kun yritän parhaani ja silti menee jotain pieleen. Vaadin myös itseltäni paljon, ja lähinnä oon pettyny itseeni, jos kaikki ei mene putkeen. Rakentavat palautteet on toki tervetulleita, kyse on enemmän mun omasta suhtautumisesta palautteeseen. Kun haluaisin osata kaikki heti ja varsinkin nyt jo, ku oon ollu töissä "jo" 2 kuukautta. Palaute on tarkoitettu siihen, että oppisin/oppisimme ja tekisimme seuraavalla kerralla eri tavalla ja paremmin. Mutta kun oon väsynyt, niin otan itseeni ja koen, että musta ei tykätä ja että teen aina kaiken väärin.

Edelleen tykkään työstäni ja haluan kehittyä siinä. Mutta tarkoitus ei ole "tappaa" itseään työllä. Nyt kun vapaat alkaa, niin ne pyhitetään levolle. Ketään ei auta sekään, että uuvutan itseni ja jään pois töistä. Sittenpä vasta olenkin pettynyt itseeni.

Rakkausrintamalla kaikki hyvin. <3