Eka kouluviikko

Näin on syksyn eka kouluviikko siis takanapäin. Todella paljon kaikenlaista yleistä opiskeluasiaa ja koronavarotoimenpiteitä. Meille ilmoitettiin pieneläin- ja tuotantoeläinhoitovuorot, osalle hyvin lyhyellä varoitusajalla, koska ensimmäiset vuorot on jo ens viikolla ma-su. Mun vuorot on vasta muutaman viikon päästä, pieneläinhoitovuoro vko 38 ja tuotantoeläinvuoro (lehmät, lampaat) vko 41.

Pieneläinhoitovuoro on kl 8.30-15 joko ma, ke, pe-su tai ti, to, pe-su. Viikonloppupäivystyksessä pe-su on siis kaikki hoitovuoron opiskelijat.

Tuotantoeläinhoitovuoro alkaa navetasta kl 5.45 ja päättyy kouluaamuina niin, että opiskelijat ehtivät aamupalalle. Aamupäivällä on vapaata tunneilta kl 8.30-10.00. Yksi opiskelija jatkaa navetalla ja muut vuorolaiset osallistuvat tunneille klo 10 alkaen. Navetalla pidempään olleen lepovuoro on klo 10-12. Vuoro on kiertävä. Sitten iltapäivällä mennään takaisin navettaan klo 16.30.

Työssäoppimispaikkoja pitää etsiä. Pieniltä paikkakunnilta pieneläinpaikkojen löytäminen on haastavaa. Mulla on nyt kaks paikkaa, mitä oon kyselly. Toinen on mun aiemmalta kotipaikkakunnalta, mikä tarkoittais muuttoo miehen luo työssäoppimisjakson ajaks. Toiseen paikkaan menee autolla joku 30 min. Hankalaa.

             Koululaisten taidetta. ⬆

Maanantaina meillä on ensimmäinen koe: tuotantoeläinten rotutunnistus.

Lihakarjarodut: Hereford, charolais, limousine, aberdeen angus, simmental ja ylämaankarja. Hereford ja simmental on tosi samannäkösii, joten niiden erottaminen kokeessa voi olla hankalaa. Ylämaankarjan nyt tunnistaa helposti. Sitten aberdeen angus on musta, limousine tollanen punertava ja charolais vaalea.

 

Sitten lypsyrodut: Ayrshire, holstein, länsi-suomenkarja, lapinlehmä eli pohjois-suomenkarja. Mun vanhemmilla oli lypsylehmiä, jotka oli ayrshiree ja holsteinia. Holsteinia sanottiin aiemmin friisiläiseks, ja mä oon oppinu nimenomaan sanomaan tuota mustavalkoista rotua friisiläiseks. Mutta se on vanhentunut nimi, ilmeisesti ei ihan täysin edes tuo sama rotu, vaan siitä on jalostettu holstein...? Länsisuomenkarja on tuollainen pelkkä ruskea ja sitten on lapinlehmä, joka on pieni ja valkoinen. Suomenkarjaan kuuluu lisäksi kyyttö eli itäsuomenkarja, ja lypsylehmiin vielä jersey, mutta ne ovat sitten jo harvinaisempia.

Sitten hevoset: suomenhevonen, islanninhevonen, lämminverinen ravihevonen, vuonohevonen, lämminverinen ratsuhevonen, arabi, welshponi ja shetlanninponi. 

Älkää koskaan sanoko islanninhevosta poniksi! Ainakaan sen omistajan kuullen. :D

Vuonohevosen tunnistaa väristä, pystyharjasta ja siimasta (musta juova harjasta häntään). Suomenhevonen on tyypillisesti tuollainen rautias liinaharja. Lämminverinen ravihevonen ja ratsuhevonen on sitten varmaan hankalampi tunnistaa, jos kokeessa ei ole tuota ravikuvaa. Arabialaisen täysiverisen tunnistaa pienehköstä päästä ja sirosta olemuksesta muutenkin. Welshponi ainakin tuossa kuvassa on aika samannäköinen kuin arabi, mutta tietysti pienempi, koska on poni. Welshponit jaetaan neljään sektioon: pienin on welshmountain, sitten welshponi, cob-tyyppinen welshponi sekä welsh cob. Kuvassa on welshponi. Shetlanninponi on sitten tuollainen pullaponi. <3

 

 

Possuista maatiainen ja yorkshire on aika samannäköiset, paitsi että ainakin kuvassa yorkshire näyttää Babe urhealta possulta. :D Hampshire on musta-vaalea (kuvassa näyttää musta-punaiselta), sitten duroc on tuollainen ruskea.

 

Lampaat: suomenlammas, kainuunharmas, oxford down, texel. Pitää muistaa, että kainuunharmas on harmaa ja mustapäinen, oxford downissa on kans mustaa mutta se on silti erinäköinen kuin harmas, vähän hassun näköinen, texel on kai se lammasrotu, jota näkyi Babe-elokuvassa. Se on tuollainen pönäkkä valkoinen. :D

Nämä sit tarvisi muistaa maanantaina. :)

Ei mee hissi vintille asti, on vähän matot vinossa vintillä, vintti pimeenä...

 En oo penaalin terävin kynä... ja mitä näitä on. 

Nyt kun koulu on taas alkanut, kaiken muun ahdistuksen ohelle on noussut itsetunto-ongelmat. Ulkonäkökriisithän käytiinkin jo läpi. Lisäksi on ikäkriisi. Ja nyt palautuu mieleen jälleen se tunne, että en vaan osaa enkä tajuu. Muut on viisaampia, kätevämpiä, parempia. 

Sillä, että oon filosofian maisteri, ei tässä koulussa ole mitään merkitystä. Tai ehkä siinä, että mun ei tarvi käydä kielten kursseja, ja lukion todistuksesta siinä, että mun ei tarvi käydä matikan, fysiikan, kemian ym. kursseja (vaikka olis kyllä paikallaan kerrata kaikki).

Tässä koulussa käytännön taidot on se, mitä tarvitaan. Ja se, mitä mulla ei tunnu olevan. Tai kokemus. Okei, kokemusta on lehmistä ja hevosista, perheellä on ollu koira ja kissa ja akvaariokaloja. Mutta en oo kyl koskaan perehtynyt syvästi siihen, mitä ne syö. Tosin meidän koira söi melkein sitä mitä ihmisetkin ja kissa oli ulkona ja söi hiiriä. Joten en tiedä kaupallisista tuotteista mitään, kun taas monelle eläintenhoitajaopiskelijalle ne on jo tuttuja.

Joo, tää on se juttu, että kaikki ei voi tietää kaikesta ja toiset tietää sellaista, mitä toiset ei tiedä. Miks se sitten tuntuu musta niin pahalta, että en esim. tunnista mitä tuossa kanin/jyrsijöiden ruokakasassa on?

Olenko kilpailuhenkinen? Koenko uhkana sen, että joku tietää enemmän kuin minä? Ei ja ei. Ajattelen sen niin, että kyllä munkin pitäis tietää tuollaiset normaalit asiat, ne nyt vaan kuuluis tietää. Ei pitäis olla niin vaikeeta. Koen itseni tyhmäksi, kun en osaa. 

Saatan kuitenkin tietää jotain, mitä joku muu ei tiedä. Onko sillä merkitystä? Ei, koska musta tuntuu, että tiedän kaikkea hyvin epäkäytännöllistä ja hyödytöntä. 

Mun elämä on ehkä mennyt eri tavalla kuin muiden. Useinkin tulee tunne, että mua ei tajuta, koska mun pää varmaankin toimii jollain ihan eri tavalla kuin muiden. Ehkä mä oon humanoidi... tai robotti... tai sit vaan ihan tavallinen taulapää.

Syksyn eka koulupäivä

 Näin saatiin syyslukukausi käyntiin. Tänään oli koulua 8.30-15. Lukujärjestyksessä luki "tuotantoeläinten ruokinta, hoito ja terveys", mutta käytännössä päivä kului korona-turvallisuusohjeiden ja muiden yleisten asioiden parissa. Korona-varotoimenpiteisiin kuului mm. kahvi- ja ruokataukojen porrastus, eli meidän aamukahvitauko oli 9.15 (15 min aiemmin kuin keväällä), ja ruokatauko kl 11 (keväällä se oli 11.30). Kahvi- ja ruokataukoja oli siis useampia, eri ryhmille. Iltapäiväkahvit oli 13.30. Ruokatauon jälkeinen "tunti" oli tällä tavoin kaks tuntia pitkä, joka tuntui vähän liian pitkältä istua paikoillaan ja kuunnella opettajaa. 

Päivästä kuitenkin selvittiin. Oli mukavaa nähdä opiskelukavereita ja muutenkin päästä taas koulunpenkille. Tänään koululla ei ollut vielä kovinkaan paljon muita opiskelijoita, koska muut keväältä jatkavat opiskelijat aloittavat vasta ens viikolla. Me aloitettiin nyt jo, koska meillä on kerrattavaa keväältä. Joku uus opiskelijaryhmä näkyi koulun alueella kiertelevän.

Nyt Salkkarit ja sitten unelle. :D

Mul on kaks hienoo muistikirjaa tunneille: Eka on tuotantoeläimiin, alempi pieneläimiin. :D

Jollain ollut tylsää tunnilla...

Ulkonäköahdistus

Ei tullut kesäkroppaa tänäkään vuonna. Olen kyllä liikkunut enemmän kuin aikoihin. Tykkään siitä, että tässä on kivan kävelymatkan päässä kaikki, ei tarvi autolla mennä. Mutta kun haluan tekosyyn keksiä liikkumattomuudelle, se on helle. Ei tässä kuumuudessa jaksa. Kävin äskenkin kävelylenkillä ja oli se tuskallista, kun aurinko paistoi kuumana. Kävelin silti. Oli kävelylle tosin syykin, halusin mennä Tokmannille ostamaan tarvikkeita synttärikortin askarteluun. Ja toisaalta syy oli se, että kodin seinät tuntui kaatuvan päälle, eli ulos oli päästävä.

Mutta uloslähtö aiheutti toisenlaisen ahdistuksen. Ulkonäkö. Haluaisin pukeutua isoihin huppareihin, joihin voisin piiloutua ihmisten katseilta ja arvostelulta. No, en tiedä, arvosteleeko kukaan oikeasti, mutta se tunne riittää siihen, että haluaisin vain kadota.

Se tunne on peräisin yläasteelta, jolloin mua kiusattiin pisamista ja mistä milloinkin. Lähinnä just ulkonäköön kohdistuvaa pilkkaa. Myöhemmin rakensin ympärilleni paksun suojamuurin enkä välittänyt (tai välitin, mutta esitin etten välittänyt) ivailuista. Vielä myöhemmin se suojamuuri murtui, kun tajusin, että sama jatkuu, olin kuinka vanha tahansa ja asuin missä tahansa. Ei ollut pikkukaupungin pikkuisen yläasteen syy, että jouduin pilkatuksi. Ei ollut sen syy, että olin maalainen. Ei ollut sen syy, että oltiin kakaroita. 

Vielä yliopistossakin kohtasin samaa jaottelua hyviin ja huonoihin, ja aikuisiltakin ihmisiltä tuli kommentteja pisamista ja muutenkin ulkonäöstä. 

Nykyään en niinkään ajattele pisamiani, ne on ihan ok. Mutta vuosien varrella on tullut lisäkiloja aika paljon, ja se ahdistaa kaikkein eniten. Voi kun silloin nuorempana olisin tajunnut, etten todellakaan ollut lihava, vaikka näin itseni sellaisena. Nyt se lihavuus on totta, ja näin kesäisin se tuo ongelmia, kun en pysty käyttämään lyhyitä housuja ja hihattomia paitoja. Hametta en käytä, koska se ei todellakaan sovi mulle.

Iänkö tuomaa, mutta nyt lisäkilot tuntuvat kertyvän vyötärölle, mikä lisää ongelmia, kun haluaisin peittää vatsamakkarat isojen paitojen ja hupparien alle. Mutta ei niitä pysty pitämään, kun on niin kuuma.

Pelkään huomista koulun aloitusta juuri tästä syystä. Lämpimät ilmat jatkuvat, joten t-paitoja on käytettävä. T-paidat paljastavat ison vartaloni. Koulussa, jota käyn, on myös alaikäisiä, teinejä, jotka eivät epäröi ilmoittaa kuuluvaan ääneen mielipiteitään. Tai sitten ne kurkkivat ja kuiskuttelevat, mikä on yhtä paha. 

Tiedän, ongelmia on pahempiakin, ja lihavuuteen auttaa liikunta ja oikea ruokavalio. Olen yrittänyt. Yritän edelleen. Häpeän silti itseäni, ja se on inhottava tunne.

I can't

En osaa nyt kirjoittaa mitään järkevää postausta. Mieliala on päivästä toiseen ahdistunut, koska tässä on taas kaikenlaista epävarmuutta eri asioista. Pitäisi ajatella, että päivä kerrallaan, käyn läpi yhden asian kerrallaan, mutta mun päässäni ne kasaantuu yhdeksi sekamelskaksi, enkä saa otetta mistään. Tuntuu kuin jokin uhkaisi kulman takana, kaikki romahtaa yksi kaunis päivä, kun en jaksa enää pitää itseäni kasassa.

Koulu alkaa tiistaina. Oon lähettäny sähköposteja tulevaa työssäoppimisjaksoa koskien, ja saanut pari "haastattelu"aikaa. Työssäoppimisjakso on lokakuussa, vielä en tiedä tarkempaa ajanjaksoa, mikä on aiheuttanut ahdistusta, koska haluaisin tietää. Oon halunnu olla ajoissa liikkeellä työssäoppimispaikan hankinnan suhteen, mutta ehkä vähän liian ajoissa, koska kukaan ei vielä tiedä tarkoista aikatauluista. Ehkä ensi viikolla...? Pelkään, että jään ilman työssäoppimispaikkaa. Mitä mä sitten teen?

Pelkään myös etten jaksa työharjoittelussa. Sitähän kannattaa pelätä näin kaks kuukautta etukäteen. Mutta näin mun mieleni toimii. Jännitän ja pelkään kaikkea hyvin oleellista ja hyvin paljon etukäteen.

Meil pitäis olla joku tuotantoeläinten rotukoe tässä koulun alkupäivinä. Siitäkään en tiedä, mikä sen oikea päivämäärä on. En oo opiskellut rotuja. Pitäis kai.

Kuvissa:

-Sain hupparin. Ikävä kyllä vielä on niin lämmintä, ettei huppareita pysty käyttämään. Tääki viikonloppu ollu niin kuuma, että mieluummin kulkisi alasti, mutta sehän ei ole kovin suotavaa tuolla ulkosalla.

-Kirpparilta uudet kahvikupit. Oli ostettava, koska halvalla sai, ja onhan noi hienot.

-Lääkäri halusi, että pitäisin tuollaista kidutusvälinettä oikeassa jalassani YÖLLÄ, koska se venyttää nilkkaa ja auttaa plantaarifaskiittiin. En ole vielä saanut aikaiseksi. En ainakaan yöllä sitä pidä, koska hyvät yöunet on elintärkeät minulle.

-Joku päivä tästä ohi ajeli joku cruising-seurue. Mua ei niinkään noi autot kiinnosta, oli ne uusia tai vanhoja tai mitä vaan, mut kyl niitä nyt vähän aikaa katteli.

Jostain syystä en saanu noita kuvakommentteja noiden kuvien oheen, mä en osaa käyttää vieläkään kunnolla tätä uutta bloggeria, mutta ehkä tämä riittää.