Ei mee hissi vintille asti, on vähän matot vinossa vintillä, vintti pimeenä...

 En oo penaalin terävin kynä... ja mitä näitä on. 

Nyt kun koulu on taas alkanut, kaiken muun ahdistuksen ohelle on noussut itsetunto-ongelmat. Ulkonäkökriisithän käytiinkin jo läpi. Lisäksi on ikäkriisi. Ja nyt palautuu mieleen jälleen se tunne, että en vaan osaa enkä tajuu. Muut on viisaampia, kätevämpiä, parempia. 

Sillä, että oon filosofian maisteri, ei tässä koulussa ole mitään merkitystä. Tai ehkä siinä, että mun ei tarvi käydä kielten kursseja, ja lukion todistuksesta siinä, että mun ei tarvi käydä matikan, fysiikan, kemian ym. kursseja (vaikka olis kyllä paikallaan kerrata kaikki).

Tässä koulussa käytännön taidot on se, mitä tarvitaan. Ja se, mitä mulla ei tunnu olevan. Tai kokemus. Okei, kokemusta on lehmistä ja hevosista, perheellä on ollu koira ja kissa ja akvaariokaloja. Mutta en oo kyl koskaan perehtynyt syvästi siihen, mitä ne syö. Tosin meidän koira söi melkein sitä mitä ihmisetkin ja kissa oli ulkona ja söi hiiriä. Joten en tiedä kaupallisista tuotteista mitään, kun taas monelle eläintenhoitajaopiskelijalle ne on jo tuttuja.

Joo, tää on se juttu, että kaikki ei voi tietää kaikesta ja toiset tietää sellaista, mitä toiset ei tiedä. Miks se sitten tuntuu musta niin pahalta, että en esim. tunnista mitä tuossa kanin/jyrsijöiden ruokakasassa on?

Olenko kilpailuhenkinen? Koenko uhkana sen, että joku tietää enemmän kuin minä? Ei ja ei. Ajattelen sen niin, että kyllä munkin pitäis tietää tuollaiset normaalit asiat, ne nyt vaan kuuluis tietää. Ei pitäis olla niin vaikeeta. Koen itseni tyhmäksi, kun en osaa. 

Saatan kuitenkin tietää jotain, mitä joku muu ei tiedä. Onko sillä merkitystä? Ei, koska musta tuntuu, että tiedän kaikkea hyvin epäkäytännöllistä ja hyödytöntä. 

Mun elämä on ehkä mennyt eri tavalla kuin muiden. Useinkin tulee tunne, että mua ei tajuta, koska mun pää varmaankin toimii jollain ihan eri tavalla kuin muiden. Ehkä mä oon humanoidi... tai robotti... tai sit vaan ihan tavallinen taulapää.