Kuvia vuoden 2012 Neiti Kesäheinä -kuvauksista!

En saanut viime yönä nukuttua, joten ajankulukseni katselin vanhoja valokuviani. Löysin cd-levyn, johon oli tallennettu valokuvia tapahtumasta Neiti Kesäheinä. Minä ja pari muuta tyttöä oltiin malleina ja kuvaajina oli muistaakseni jotain valokuvauksen opiskelijoita.

Mä en oo koskaan pitäny itteeni mitenkään nättinä enkä todellakaan mallina, joten olin ihan että no ei todellakaan, kun mun ystävä ehdotti asiaa mulle. Hän oli itse toiminut mallina samankaltaisessa tilaisuudessa ja oli jo ehdottanut, että mut otettaisiin tällä kertaa mukaan. Kovin sopivasti, mulla oli myös synttärit juuri tuona päivänä.

Kuvaajien mukaan sovin todella hyvin teemaan Neiti Kesäheinä, koska mulla on pisamia, vihreät silmät ja punainen tukka. :D

Aiemmin kun katselin näitä kuvia, pidin niitä rumina, tai siis löysin niistä vain vikoja, mutta nyt ne onkin ihan hienoja kuvia. :)

Iloisia uutisia!!

Mä hain tänä syksynä opiskelemaan eläintenhoitajaksi. Se on ollu jo pidempään mun haave.

Mähän hain sinne jo viime keväänä ja sain opiskelupaikankin. Opiskelu ois alkanu just tänä syksynä, mutta kun olin töissä hyväksymiskirjeen tullessa ja luulin olevani vielä koulun alkamisajankohtanakin, niin en ottanut opiskelupaikkaa vastaan.

Työt kuitenkin loppu jo kesällä. Irtisanouduin uupumuksen vuoksi. Työ ei sopinutkaan mulle. Sen jälkeen oon ollu sairauslomalla ja miettiny, mitä oikeasti haluan elämältä. Sitten päätin hakea uudestaan opiskelemaan eläintenhoitajaksi.

Oon ootellu tuloksia todella jännittyneenä monta viikkoa ja ehtinyt kuvitella jo vaikka mitä. "Mitä jos ne ei tykkää musta", "Mitä jos mokasin kun jätin ottamatta paikan viimeks vastaan" ja jopa että "Laitoinhan mä varmasti sen uuden hakemuksen??"

Tänään en sitten jaksanut enempää, vaan soitin kyseiseen kouluun ja tiedustelin, missä vaiheessa opiskelijavalinnat on ja että oisko mitenkään mahdollista saada tietää onko valittu vai ei.

Se kannatti. Sain heti tiedon, että MUT ON VALITTU!!! Mä pääsen aloittamaan koulun tammikuussa!!! Mä oon niiiin onnellinen!!! 😊

Juhlistettiin asiaa illalla miehen kanssa syömällä minipitsoja ja piparkakkusuklaata. 😅

Erävoitto...?

Huoh. Tää jatkuva pimeys todella käy voimille. 😒

Mun alkuviikko meni ihan koomassa... Olin suunnitellu meneväni salille keskiviikkona, kun maanantaina ja tiistaina oli muuta ohjelmaa, mutta en sitten jaksanutkaan. Ajattelin, että onhan lepokin toki tärkeää. Varsinkin, kun jotenkin oli vähän flunssainen tai tukkoinen olo.

Oon yrittäny erilaisia vitamiinilisiä, mutta eipä ne juurikaan auta. Tänään oli labrakokeet ja hemoglobiini on 132, joten ei oo ainakaan rautapuutosta. Harmi, ettei lääkäri ollutkaan laittanu siihen lähetteeseen kilpirauhaskokeita. Mulla on kilpparivajaatoiminta, joten ne arvot ois ollu ihan kiva tietää. Lääkityskin mulla siihen on, mutta silti... Täytyypä soitella lääkärille ja pyytää lähetettä.

Tänään piti olla muutakin menoa, mutta se siirtyi huomiselle, joten käytin tilanteen hyväkseni ja menin salille! (Tosin ensin nukuin noin tunnin päikkärit...) Ja hyvä treeni, parempi mieli. Vaikkei väsymys sitten lopulta minnekään hävinnytkään... Mutta tunnin treeni, ei huono! 😊

Valoa pimeyteen

 Edelleen vain sataa vettä ja on tosi harmaata ja synkeää. Siihen pelastukseksi mä kaivoin mun tuikut ja muut esiin tuomaan edes hieman tunnelmaa kämppään.

Tän "valokukkapallon" (mikähän se mahtoi olla oikealta nimeltään...) oon tehny muutama vuos sitten itse. Se on siis taiteltu ja liimailtu sellaisista origamipapereista ja sisällä on ledvalonauha.

 Tässä on sitten mun kirjahylly. Siinä on valotaulu, jossa lukee "A ❤️ P 8.5.19" eli mun ja mun miehen etunimikirjaimet ja päivämäärä, jolloin ollaan alettu seurustella. 😊 Sit on ihan tavallisia led-kynttilöitä ja tommonen purkki, minne oon tunkenu sellaisen punaisen
sydän-led-sarjan. Alempana yksittäiskuva siitä. Sit on toi &-merkki, jonka oon ostanu Jyskistä.

Sitten oon saanu joskus ystävältäni tämmöisen led-kuusen, joka vaihtaa väriä.

Kyllä nää nyt vähän tunnelmaa luo. Varsinkin iltaisin, kun on jo pimeää.

Tulispa pian lunta!

Jokseenkin mälsää, kun sataa vaan vettä. Nyt ollaan kuitenkin yli marraskuun puolivälin!

Tällainen synkkyys vaikuttaa mielialaan. Tänäänkin oon ollu tosi väsyny. Tai en tiedä, tuntuu, että oon ihan hullun väsyny joka maanantai 😃 Mut päikkärit oli pakko nukkuu... Toivottavasti ei vie yöunia ku nukuin puoltoista tuntii... 😀

Oon käyny salilla täs nyt nelisen viikkoo säännöllisen epäsäännöllisesti eli 2-3 kertaa viikossa. Siellä tulee kyllä joka kerta ihan mahtava fiilis! Parina viime kertana en ois ollenkaan halunnu lähtee sieltä pois, vaikka olin treenaillu jo tunnin. Siellä unohtuu kaikki elämän stressit, kun keskittyy vain saliohjelmaansa.

 Täs on pari kuvaa kirkon pihaan ilmestyneestä jouluseimestä. Vähän huonoja kuvia, mutta niin oli kurja sääkin. Ei sentään satanu just silloin. Kävelin siis pankille hakee uuden avainlukukortin, ku on tää tyhmä postilakko, ni ei ollu tullu postissa, niinku yleensä.

Toivottavasti huomenna ois aurinkoisempi päivä. Kirjaimellisesti. :)

Jouluaskartelua

Sain yhtäkkiä idean tehdä rakkaalleni joulukalenterin. Löysin kirpparilta jo taannoin tuollaisia pahvisia pikku"pussukoita". Nyt ne pääsi käyttöön joulukalenterissa.

Kuvassa näkyy mun olkkarin pöytä, jossa oli niin jouluaskartelut kuin virkkailutkin sikinsokin.

Valmiit pussukat. Paitsi sisältö vielä puuttuu. Osaan tiedän, mitä laitan sisälle, mutta moni on vielä tyhjiä. Onneks tässä on aikaa. :)

Kuulumisia kuvineen

 Virkkasin pitkästä aikaa.

 
 Rakkaani tykkää tuoda mulle kukkia. Tämä on kuulemma syklaami.

Me tykätään tehdä extempore-reissuja. Tänään käytiin Ratinassa. Löysin New Yorkerista kaks hupparia, yhteensä 15 euroo. 

Kuus kuukautta!

Ollaan oltu miehen kanssa puoli vuotta yhdessä! 😊 ❤️

Rakas toi mulle aamulla kukkia.

Illalla käytiin kiinalaisessa syömässä.

 Mä söin kanaa, herkkusieniä, bambua ja riisiä.

Rakas söi jotain chililihaa ja riisiä.

Ulkona satoi märkiä rättejä (eli lumiräntää).

Sisällä oli lämmin ja kaunis sisustus.

Tutustumispäivä koulussa

Ajettiin tänään Kokemäelle. Mulla (ja siis oli siel muitakin) oli tutustumispäivä eläintenhoitajakoulutukseen. :) Tai Ammattipäivät ne kai on viralliselta nimeltään.

Hain jo viime keväänä samaan koulutukseen, ja sain hyväksymiskirjeenkin, mutta töiden vuoksi en voinut ottaa paikkaa vastaan tänä syksynä alkaneeseen koulutukseen.

Onneksi uus ryhmä aloittaa jo nyt tammikuussa, joten laitoin uuden hakemuksen (jatkuva haku) kouluun. Toivottavasti pääsen!!! Toi ois niiiin mun juttu!

Tänään tutustumispäivä alkoi kl 9.30 ja kesti 13.30 asti. Olin toivonut ja varautunut pukeutumisessa siihen, että päästäis kiertämään koulutilaa ja katsomaan eläimiä, mutta me oltiinkin koko päivä luentosalissa. Ei se mitään, ekalla tunnilla aiheena oli PUPUT ja toisella tunnilla tuotantoeläinten rehut.

Oli tosi kiva päivä! Miehenikin jaksoi istua luennoilla, vaikkei ite alaa aiokaan opiskella :D

Kuvakooste viime kuukaudelta

Viime kuussa tapahtui seuraavaa:

Käytiin katsomassa eksoottisia eläimiä. Tykkään liskoista ja kilpikonnista, mutta käärmeistä en. Uskalsin sentään tuota hieman hipaista sormenpäällä... Gekkoa ja kilpikonnaa ei päästy tarkastelemaan lähempää.

Kuningaspyton

Leopardigekko

Hiilikilpikonna

Torakoita ja toukkia gekon ruuaksi

Maalla oli mukavaa, kun ruoka tuli suoraan kotiovelle.      (se oli vitsi... paitsi että nuo tuli ihan pihaan asti)

Maalla saunottiin. Ei uitu. Oli kylmä.

Käytiin katsomassa minipossu Armia. 😍

Oikeasti mentiin katsomaan pupua, koska ollaan hankkimassa oma. Tämä yksilö vain oli liian iso, belgianjätti ei oikein sovi meidän huusholliin.

En oo aamuihminen, mutta aamumurot jugurtilla korvapuustin kera piristää.

Käytiin katsomassa Fingerpori-leffa oikein elokuvissa. Oli hauska.

 Tilasin pari kirjaa Adlibriksestä. Ensimmäisen e-kirjana, toinen ihan konkreettisena kirjana.

Saatiin mun vanhemmilta tuliaisia, kun ne oli Välimeren risteilyllä:

 Ihasteltiin auringonlaskua:

Sanoin hyvästit kanekalonmuovikuitu-rastoilleni. Seuraavat rastat tulee oleen joko täysin aidot tai Dreadsforyou:sta ostetut aidomman näköiset ja tuntuiset rastat. Muovikuiturastat (kun niitä on se 120 kpl x 50 cm) painaa ihan törkeesti, niitä on vaikea laittaa ponnarille tai muuten kiinni, nukkuminen on hankalaa ja muovikuitupunokset aukeaa tosi äkkiä.

Kuvassa on mun hiukset rastojen poisottamisen jälkeen, juurikasvulla. Eilen värjäsin hiukseni mystic violet -värillä, mikä näkyy parhaiten juurikasvun kohdalla, muuten on tosi tumma, mutta niin pitääkin. :)