Rauhallista joulua kaikille!

Työssäoppimisjakso päättyi, joululoma alkoi. 

Sain ystävänaapurilta mun kämpän oveen hienon koristeen:

 

 

Miehen luota löysin tuollaisen kuusen, joten saatiin hänenkin asuntoonsa vähän joulua:

 

Nyt olen viettämässä jouluaattoa vanhempien luona, ja löysin varastosta tuollaiset koristeet. Itse asiassa nuo tontut ja tuo sydänvalosarja lasipurkissa ovat mun koristeita, jotka ovat muuttojen aikana päätyneet vanhempien varastoon. Huomenna ne kyllä lähtevät mun matkaani jälleen.

Vietämme nyt näin miehen kanssa joulua, että ollaan omilla tahoillamme aatto, sit joulupäivänä kahdestaan ja tapaninpäivänä vielä kyläillään ja sitten kohti uuttavuotta mun asunnolla.

Mä meen kohta saunaan, sit syödään jouluateria ja sen jälkeen jaetaan lahjoja! 🎅🎄

Nyt alkaa jo viides viikko

Viides viikko työssäoppimassa pyörähtää käyntiin tänään. Viime viikolla puhuttiin jo alustavasti töissä mun näytöstä ja käytiin läpi, mitä mahdollisesti näytössä kysytään ja tarvisi tietää. Klinikkahan ei sinänsä vastaa mun koulua, koska minähän opiskelen "vain" eläintenhoitajaksi, en klinikkaeläinhoitajaksi. Mutta tietysti jatkoa ajatellen tämä on ollut aivan ihanteellinen työssäoppipaikka mulle, koska aion jatkokouluttautua klinikkaeläinhoitajaksi.

Mutta mitä näytössä sitten pitäisi osata? No ilmeisesti ainakin eläinten ruokinta, tunnistaa tavallisimmat eläinlajit ja niiden hoidon perusasiat, eläinten keskeiset elintoiminnot, lisääntyminen, tavallisimmat taudinaiheuttajat ja sairaudet, vastustuskykyyn vaikuttavat tekijät, tarttuvat taudit, perinnöllisyyden perusasiat ja jalostus, kestävä kehitys. 

Viime viikolla käytiin läpi klinikalla myytäviä kissan- ja koiranruokia sekä muita tuotteita, kuten feromonivalmisteita, rasvahappoja, korvanpuhdistusaineita ja hammastahnoja jne.

Tuntuu, että opiskeltavaa ois niin paljon. Pitäisi kerrata ihan perusasioitakin. Ja tiedän, että koska näytössä mua satavarmasti jännittää, voi mennä aivan lapsellisenkin helpot asiat pieleen. Nyt jo jännittää ja ahdistaa, mitä jos en pääse näytöstä läpi?

Töiden jälkeen väsyttää aina niin paljon, etten todellakaan oo jaksanu panostaa opiskeluun enää illalla. Vähän olen toki yrittänyt, mut en niin paljon kuin haluaisin.

Ei auta, pakko vaan yrittää puskea eteenpäin ja opiskella ja tehdä töitä. 

Iltamoodi on aina tämä (no ei aina popcorneja kuitenkaan):

Pakkaaminen on aina yhtä hankalaa

Olen tämän päivän viettänyt miettimällä, mitä ihmettä tarvitsen mukaani, kun lähden mieheni luokse muutamaksi päiväksi. Maanantainahan alkaa mun työssäoppimisjakso.

Olen nyt pakannut osan vaatteista ja jotain pikkusälää, mutta on tosi vaikee arvioida, että mikä on liikaa ja mikä liian vähän. Mulla on aina sama ongelma. Yleensä pakkaan aivan liikaa, mikä ei sinänsä ole huono asia. Jos pakkaisin liian vähän, niin tulis ongelmia. Ainoa ongelma siinä, että ottaa liikaa tavaraa mukaan on se, miten ne kaikki saa roudattua autoon ja autosta.

Mietin, että otan mukaan kansion, jossa on tähän mennessä opiskellut asiat pieneläimistä sekä jonku kirjan (esim. tuo paksu eksoottisten eläinten kirja), mutta sitten totesin, että jos olen töissä 8.30-17, niin en varmaan kovin paljon jaksa mitään opiskella illalla enää... 

Vaatteiden määrä on toinen, minkä aina yliarvioin. Alusvaatteita ja sukkia on tietenkin hyvä olla riittävästi, t-paitoja, huppareita, verkkareita ei ehkä tarvitse joka päivälle puhtaita... Pyykkikonekin on kuitenkin käytössä...  ja työpaikalta saa työvaatteet. Meinasin ottaa jopa kumisaappaat, mutta sitten mietin, että mihin ihmeeseen mä nyt niitä tarvitsen. 😂

Ehkä mä nyt kuitenkin selviän ja tulen käymään kotonakin, joten voin sitten hakea lisää tavaraa, jos tarve vaatii.

Jännitystä ilmassa

Ens viikolla mulla sitten alkaa työssäoppimisjakso, joka kestää jouluun (22.12.) asti. Meen eräälle pieneläinklinikalle. Jännittää tosi paljon, mutta olen myös todella innoissani, koska haluan tulevaisuudessa klinikalle töihin. Kun oon suorittanu tämän maatalousalan perustutkinnon, aion jossain vaiheessa jatkokouluttautua klinikkaeläinhoitajaksi.

Paljon ahdistusta on aiheuttanut asumiskuviot. Olen pelännyt, että joudun ajamaan joka päivä töihin ja takaisin täältä, jolloin matkaa tulee yhteen suuntaan n. 48 km. Mutta nyt on asiat selkiytynyt ja pystyn asumaan ainakin osan aikaa työpaikkakunnalla. Mieheni sukulaisetkin ovat tarjonneet yöpaikkaa. 

Tuntuu, että on vaikka mitä järjesteltävää. Eilen muistin palauttaa kirjastoon dvd:t, tänään pitää palauttaa apuvälinelainaamoon jalkatuki (sain sen silloin, kun plantaarifaskiittini oli pahimmillaan, mutta en ole sitä käyttänyt kuin pari kertaa, koska se tekee tukalaa ja tulee sellainen paniikinomainen olo, että se täytyy vain saada pois jalasta), pitää muistaa ottaa mukaan kaikenlaista (lakanoista laskuihin)...

Eilen kävin läpi mun tähänastiset muistiinpanot ja lippulappuset, mitä on tunneilta saatu. 

Paperit oli sikinsokin eri kansioissa ja pinoissa, joten järjestelin paperit tuotantoeläimiin ja pieneläimiin. Enemmän tulen jatkossa tarvitsemaan pieneläinaiheisia monisteita.

Katselin samalla Kandit-ohjelmaa Yle Areenasta (sitä, missä on eläinlääkiskandit). Kyllä tämä on niin sitä mitä haluan tehdä ja opiskella. Ehkä vielä joskus minusta tulee jopa eläinlääkäri. :)

Jossain vaiheessa mulle tuli mieleen, että mitähän mun ystävänaapuri touhuaa ja ajattelin laittaa hänelle vielä myöhemmin viestiä. Mutta hänpä ehti ensin! Mikä lie telepaattinen yhteys. :D

Pelattiin Alfapetiä.

Oli hauskaa :)

Mutta nyt lähden tuonne vesisateeseen palauttamaan sitä jalkatukea. En yhtään tiedä, missä täällä on apuvälinelainaamo. Lainasin sen jalkatuen naapurikaupungista. Mutta kysyvä ei tieltä eksy. 

Mennyt viikko ja vähän tulevastakin

Menneellä viikolla koin pienen burnoutin. Eksoottisten eläinten koe ei mennyt putkeen. Olin kyllä lukenut, mutta jostain syystä olen taas ollut niin väsynyt, etten millään saanut luetuksi tarpeeksi. Siis kyllä se läpi meni, mutta en ollut tyytyväinen arvosanaani (2,5 arvostelulla 1-5...). Kaikki alkoi tuntua liian vaikealta ja lopulta jäin perjantaina kotiin, vaikka olisi ollut koulua. 

Perjantaina sain ystävänaapurin kisun ja hiiret luokseni hoitoon. Mieheni tuli myös luokseni, kun kuuli, että voin huonosti. 💓 Purrpurrterapia ja rakkaan läsnäolo helpottivat oloani. 💗 Voin sanoa, että puoliunessa kehräävä kissa on hyvin rentouttava.

Suloiset polkuanturat:

Karvapeppu:

Leikittiin:

Opiskeltiin ja katsottiin Hella W:

 

Aamupesut:

Lauantaina käytiin hakemassa EU-kassit. Siellä oli perussettiä, eli jauhoja, hapankorppuja, makaronia, mysliä, hernaria ja säilykelihaa, mutta saatiin myös kumpikin Ikean pyyheliinasetti (iso ja pieni pyyhe) ja Ikean uunivuoka. 😮

Tänään heitin miehen omaan kotiinsa ja kävin vaihtamassa talvirenkaat alle. Ystävänaapuri haki kisun ja hiiret omaan kotiinsa.

Huomenna ja ens viikolla joku toinenkin päivä (ti tai ke) teen rästiin jääneet pieneläinvuorot, vaikka muuten meillä on ens viikolla syysloma. Syysloman jälkeen alkaa sitten työssäoppimisjakso.

Kiva sunnuntai

Sunnuntait on usein tylsiä päiviä, jotka eivät meinaa kulua millään. Mutta eilinen oli oikein kiva. Vietin sen paljolti ystävänaapurini kanssa, välillä luin tulevan keskiviikon kokeeseen (eksoottiset eläimet).

Päivällä mä lyhensin mun housut, jotka ostin kirpparilta lauantaina. Käytin pikasaumaajaa, koska mulla ei oo ompelukonetta enkä muutenkaan halunnut leikata housujen lahkeita. Ensin housut käännetään väärinpäin, sitten käännetään lahkeista sopivasti. Silitetään lahkeet. Tuo pikasaumaaja on tuollaista nauhaa, joka laitetaan käännetyn reunan väliin ja sitten silitetään niin että se "sulaa" ja kiinnittää käänteen. Silittäessä ei saa liikuttaa rautaa edestakaisin, vaan sitä pitää painaa lujaa ja pitää paikallaan 15 sekuntia. Mä jouduin ainakin painelemaan silitysraudalla melko kovaa ja tuntui, että touhussa meni tosi kauan, ennen kuin saumaajanauha oli "sulanut" ja käänne tukevasti kiinni.

Mutta kyllä se kätevää on. Ei tarvi ompelukonetta eikä tarvi leikata lahkeita ja säätää neulojen ja lankojen kanssa. Mulla menee yleensä aina "sukset ristiin" ompelukoneiden kanssa.

Illemmalla käytiin vähän kävelyllä ja leikkipuistossa ystävänaapurin ja hänen poikansa kanssa. Oli niin nätti ilta, että oli kiva ulkoilla.

Illalla katsottiin Tanssii tähtien kanssa popcornien, sipsien ja karkkien kera. Tosin jaksettiin vain ensimmäinen tunti, sitten piti mennä nukkumaan. :D Harmi, että kaikki kivat telkkariohjelmat tulee niin "myöhään". :D Mutta kun on tarkka rytmi, kuten mulla, että illalla ajoissa unelle ja aamulla ajoissa ylös, niin minkäs teet.

Sairauslomalainen

Olen ollut tämän viikon saikulla mun oikean (ja vähän vasemmankin) käden takia. Navettaviikko oli fyysisesti raskas ja käteni kipeytyi niin, etten pystynyt tekemään sillä mitään. Sormet veti tunnottomiks ja särkyä oli kämmenselän ja ranteen alueella. Asiaa ei helpottanut se, että tein viimeisetkin navettavuorot tunnollisena ihmisenä, vaikka kättä särki ihan hemmetisti...

Alkuviikosta soitin terkkariin ja varasin itelleni lääkäriajan, jonka sain vasta torstaille. Ajanvarauksessa sanottiin, että saikkua saa takautuvastikin, joten voin huoletta olla koulusta poissa. Lääkäri kirjoittaisi saikun sitten torstaina.

Siihen asti mentiin näillä:

Pilatesrulla lapaluiden välissä ja rullaatirullaa oli välillä se ainoa keino helpottaa särkyä ja sormien tunnottomuutta.

Rakas mieheni tuli mun luokse alkuviikosta. Hän hieroi mun niskaa ja lapaluiden välistä, ja kipu alkoi hellittää. Eli niskasta johtuvaa lähinnä se kätten särky.

Kun pääsin lääkäriin, ei kättä särkenyt enää kovin pahasti. Lääkäri mussutti jotain sairausloman kirjoittamisestakin, että ei yleensä takautuvasti kirjoiteta. Tokaisin, että mulle luvattiin, kun ajanvaraukseen soitin! Lääkäri kysyi, että "ai olet ollut tänne yhteydessä?" No totta hitossa, kun olen ajan varannut... Whaaaat?

Sain sairauslomalapun tälle viikolle. Voin sen näyttää sitten vastuuopettajalle, kun en tosiaan ollut ollenkaan koulussa tällä viikolla.

Hiukset vaihtoi väriä. Mustaa on kuin mun sielu:

 

Eilen käytiin ystävänaapurin kanssa kirpparikierroksella. Toinen paikka oli tuo, toisesta en ottanu kuvaa, ku ei siinä ollu mitään kuvattavaa :D

Löysin itelleni uudet byysat ja rakkaalle leffan ja sytkärin, ostin myös itelleni tuollaisen sytkärin:

Yhteenveto navettaviikosta

Se oli sitten siinä! 7 päivää, 7 aamuvuoroa, 7 iltavuoroa. Kyyneleitä, kipua, mutta myös onnistumisia ja hauskoja hetkiä. Eniten harmitti se, että jouduttiin kahdestaan toisen vuorolaisen kanssa tekemään koko viikonloppu. Mutta se, mikä lohduttaa on se, että mä en joudu korvaamaan yhtäkään vuoroa. Mä jaksoin tehdä kaikki vuorot, koko viikon, vaikka se tuskallista olikin! Olen ylpeä itsestäni.

Navettaviikolta odotin sitä, että tutustun muihin opiskelijoihin, mutta se saldo jäi hyvin pieneksi. Tutustuin vain kahteen. Liikuntaa ja lihastreeniä tuli vähän liikaakin. Lehmät ovat persoonia, osa vähemmän kivoja ja opiskelijalle haasteellisia, osa todella ihania ja kilttejä. Vasikat on söpöjä, paitsi sonnivasikat, joiden kaikki ketarat on ilmassa yhtä aikaa ja niitä täytyy väistellä ninjan tavoin.

Viikko oli raskas ja pitkä. Mitään muuta en oikein jaksanut enkä ehtinyt. Koulua ois ollu ti-pe, osallistuin aamutunneille, mutta lähdin joka päivä lounaan jälkeen nukkumaan ennen iltanavettaa. En ois jaksanu muuten. Tässä viikonlopun aikana tein muutaman tehtävän, jotka oli jääny rästiin. Käsinkirjoittaminen on tosin nyt hankalaa, jopa mahdotonta välillä, koska mun oikea käsi on todella kipeä. En pysty kirjoittamaan käsin kuin muutaman sanan kerralla, ja sitten täytyy ravistella kättä, ja yrittää saada siinä veri kiertämään. Buranaa, Panadolia ja erilaisia kipugeelejä on kulunut. Ne auttaa jonkin verran.

Huomenna aion pitää lepopäivän. Ihan tuon kätenikin takia, mutta myös jaksamisen kannalta.

Tältä tämä viikko näytti:

Melkoinen luottamuksen osoitus

 Vai oliko vain pakkotilanne, mutta eilen illalla karjanhoitaja jätti mut ja toisen vuorolaisen kahdestaan tekemään lopputyöt navetalle. Hänen piti itse lähteä viemään yhtä sonnivasikkaa (Sitruunapippuri) uuteen kotiin. Tai härkähän se on, kun se on kuohittu. 🐮

Ei meillä ollut paljon enää tekemättä ja selviydyttiin ihan kunnialla, luulen. 😬

Tänään heräsin jo ennen kolmea aamulla, koska mun kättä särki ihan hemmetisti ja siihen ei meinannut tunto palata millään. Nousin ylös, join kahvit, otin Buranan ja Panadolin, ja sit päätin yrittää uudelleen unta, kun käsi vähän asettui. Sain nukuttua jonku puol tuntii, kunnes kello soitti kl 3.50.

Edelleen käsi vetää helposti tunnottomaksi ja vähän särkee. Menen silti töihin, koska jäljellä on enää tämä aamu ja ilta. 👍 💪

Olis vaan ollu ihan kiva, että kaikki vuorolaiset olis saapunu töihin, niin ehkä sitten mun käsikään ei olis näin paskana. Meitä piti olla viis, mutta yks ei tullut, koska olis halunnu päästä kaverinsa kanssa yhdessä ja koska kaveri ei päässyt, niin tämäkään ei tullut. 😠🙄 Sitten on yksi, josta ei tiedetä, miksei se tullut, ja yksi, jolla on vaikeuksia herätä aamulla. Tosin eipä se eilen illallakaan ollut paikalla. 

Ennen navettaviikkoa mä ajattelin olevani se, joka ei jaksa nousta aamulla ylös. Tai että moti menee ja jätän koko homman kesken, niin kuin alussa pelkäsin, kun hommat ei ottanut sujuakseen. (Oikeasti hermot meni sen takia, että mulla alkoi menkat ja tunteet oli siksi pinnassa. Tosi kiva muuten olla töissä kun on vuosisadan niagara-menkat... ja p.s. mulle sanottiin, että ehkäisykapselin laiton jälkeen menkat loppuu. Ei muuten lopu. Se, joka kapselin laittoi, sanoi väärin. Menkat SAATTAA loppua, mutta ne saattavat jatkua ja jopa runsastua. Mulla kävi juuri näin: aiempaa runsaammat menkat, mutta kivut väheni 👎💩😒)

Tiedä sitten, tarviiko olla ens viikolla sairaslomalla tuon käden takia. Alkuviikosta vitsailin, että oon ens viikon saikulla, koska navettaviikko on niin rankka eikä pää kestä. Todellisuudessa ei kroppa kestä.

Valitusvirsi

Nää viimeiset navettavuorot tuntuu olevan vaikeampia kestää. Ei muuten, mutta mulla alkaa kroppa olla kovilla. Jalat on särkenyt, jalkapohjia särkee, ja nyt tänä aamuna mun oikea käsi oli ihan tulessa. Sitä särki, se veti puuduksiin, sormenpäät kihelmöi ja käsi oli voimaton. Sama jatkuu edelleen. Soitin päivystykseen, mutta ei siellä osattu näkemättä sanoa muuta kuin, että särkylääkettä ja kipugeeliä, ja pitää yrittää rentouttaa lihaksia. 

Onneks on enää kolme navettavuoroa jäljellä, eiköhän ne pysty tekemään vaikka päällään seisten. Uskon, että työt ovat vain niin fyysisesti raskaita, että mun tottumattomat lihakset eivät kestä. Tää käsisärkykin on varmaan lähtöisin tuolta niskan alueelta ja johtuu vääristä työasennoista ja raskaasta duunista. Lypsyssä ei niinkään, vaan ruokinnassa ja parsien siivoamisessa.

Eilen sitten taas oli huono tuuri, koska haalarit ratkes haaroista melkein polviin asti ja löin pääni viljasiiloon, kahdesti... :D

Hyvinvointia

Tällä viikolla on vietetty Hyvinvointi virtaa -teemaviikkoa. Meidän koulussa se on näkynyt tuutorien erilaisina... "tempauksina". No ei ne nyt tempauksia ole, mutta en keksi mitään sanaa... Siis esim. eilen hyvinvointihaaste:

Mietin, että voiskohan noita rasteja suorittaa eri päivinä kuin tuossa mainitaan... Esim. eilen en todellakaan jaksanut käydä kävelyllä, niin voisin suorittaa sen jokin toinen päivä. Eiliselle voisin laittaa sitten vaikka tuon "Halaa ystävääsi", koska halasin koulussa ystävää... ;)

Tänään saatiin osallistua kyselyyn "Miten voit edistää läheisesi hyvinvointia ja omaa hyvinvointiasi?" Samalla osallistuttiin arvontaan, jossa voi voittaa karkkia tai hienon heijastavan pipon. 

Niin ja tietysti tupakkavalistusta saatiin...

https://sakury.net/taitoja-elamaan/hyvinvointivirtaa

 

 Ja mitä navettaan kuuluu? No hyvää! Nyt on enää kolme aamua jäljellä... :D

Tänään olin taas ruokinnassa ja hoitamassa vasikoita. Huomaa, että en ole tehnyt pitkään aikaan mitään fyysistä, kun lihakset huutaa hoosiannaa nyt kun on "vähän jotain tehnyt".

Tänään on ollut myös vaihteeksi vähän väsyneempi päivä, ja kuten tiistaina ja keskiviikkona, tänäänkin lähdin koulusta lounaan jälkeen kotiin päikkäreille. Mä tarvin pienet unet navettavuorojen välillä, muuten en jaksa. Eikä tunneilla oikein ole mielekästä istua, kun aivot lyö tyhjää. Teen sitten kotona tehtävät ja Moodlesta löytyy ainakin tämän päivän tuntien materiaalit. Eilisen matskut saan kyllä opiskelukavereilta.

Illalla jälleen navetalle, sitten on enää kolme päivää navettavuoroja jäljellä! Uskomatonta, taidan selvitä tästä! :D

 

Mustelmia ja puremisjälkiä

 Pienellä vasikalla on terävät hampaat. Eilen iltanavetassa lypsyn jälkeen rapsuttelin yhtä vasikkaa, joka sitten päätti vähän maistaa haalariani ja puraisi mua olkavarteen. :D 

Olen myös saanut kerättyä hienon kokoelman mustelmia eri puolille vartaloani. Yks vasikka tykkää puskemisesta aina kun menen siivoamaan sen karsinaa, yks lehmä puskee jos sen päätä (ja ruokaa) lähestyy. 

Sitten on ne pienet öttimönkiäiset, polttiaisiako ovat, jotka purevat/pistävät hyvin ilkeästi. Tosin niiltä oon vielä suurimmaksi osaksi säästynyt. Muita lypsäjiä ovat kuulemma kiusanneet paljonkin.

Muuten olen suuremmilta vammoilta säästynyt. Lihaksia toki särkee, koska työ on todella fyysistä. 

Työt ovat alkaneet sujua ja selviydyn suurimmasta osasta töitä itse. Mahtava tunne!

Hyvää lokakuuta!

Kuu. Vähän huono kuva, kun on ollut niin sumuisaa ja pilvetkin vähän edessä.

Iltavuoro

En tiedä, kai sille voi jo nauraa. Kuinka paljon vastoinkäymisiä voi kertyä yhdelle illalle? 

No, kolme kertaa lypsimet poljettiin sorkkien alle, muutaman kerran tuli paskanen häntä päin näköä, yks lehmä onnistu sotkemaan itsensä kytkyhihnoihin solmuun, tuli mustelmia ja öttimönkiäisten puremia... Monta kertaa tuli tunne, etten ollenkaan tiedä, mitä pitäisi tehdä tai mitä oikeastaan olenkaan tekemässä. Tuli pakokauhu ja tunne, että ei tästä tule yhtään mitään. 

Mutta, nyt olen käynyt suihkussa ja suuntaan unten maille. Huomenna taas uudet katastrofit. Tämä viikko on vasta alussa. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Ehkä huomenna menee jo paremmin. 

Eka aamu (miten meni noin niinku omasta mielestä)

Huhhuijaa. Mitä tässä nyt sanois. Vähän oli alku- ja aamukankeutta. Aluks paskan lappamista, lehmät sisälle (ne on vielä ulkona yöllä ja päivällä), ja lypsämään. Olihan siinä tietty muutakin valmistelua (kuten maitohuone ja lypsimet ja pesuvedet) ennen ku päästiin lypsylle. Mä lypsin 3 ammua, yhden otti karjanhoitajat, koska sillä oli vähän känkkäränkkä. Lypsy ei vielä sujunut ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta sain kuitenkin lypsettyä. Lypsyn jälkeen mummukat taas ulos.

Kaheksan maissa aamupalalle, sit mä jatkoin aamunavetalla vielä. Siivottiin vasikoiden karsinat, ruokittiin ja juotettiin ne. Vähän oli siinäkin hommat hakusessa mulla, mutta ens kerralla osaan sitten nämäkin paremmin.

Asenne vaan positiivisen puolelle, vaikka väsyttääkin ja mieluummin istuisin tunneilla. Kyllä tämä vielä alkaa sujua. :)

Nyt vähän lepoa, sit meen lounaalle koululle ja haen mukaani iltapäivän eväät. Sit 16.30 jatkuu lypsyhommelit.

Tästä se alkaa

 Huomenta vaan! Herätyskello soitti jo 3.50. Koulun navetalla pitää olla 5.30. Tykkään, että aamulla saa heräillä rauhassa ja juoda aamukahvit ja polttaa aamuröökit ja syödä jotain.

 

Menin illalla unelle jo 19 maissa. Ensin ajattelin katsoa Tanssii tähtien kanssa, mutta olin niin väsynyt (koko päivän), että luovuin ajatuksesta. Tänään ei onneksi oo tunteja navettavuoron lisäksi, joten pääsen nukkumaan töiden jälkeen. Ehkä poikkean hakemassa eväät kuitenkin ruokalasta puolen päivän aikaan. Mulla on se etu moniin nähden, että asun todella lähellä koulua, joten matkoihin ei mene kauaa. Joskus katsoin kellosta, että ehkä 4 minuuttia menee autolla.

Kyllä, menen autolla. Yksi syy on se, että koululle mennessä joutuisi ajamaan osan matkaa liikenteen seassa, kun pyöräily-/kävelyteitä ei ole, ja sitä minä en tee. Sekin on jo kamalaa, kun joutuu jalankulkijoita/pyöräilijöitä ohittamaan.

Mulla oli herätessä ihan epätodellinen olo. Tuntui joltain vitsiltä, että pitää herätä keskellä yötä ja mennä kouluun. 

Tämä on nyt tällaista sitten tämän viikon. Pitänee laittaa jokin varoitustarra otsaan, että "minä en ymmärrä, mitä minulle puhutaan". Siltä ainakin tuntuu, että tajunnantaso ei ole mitenkään korkealla...

Self help -teoksia ja -tehtäviä

Nyt kun on raskas viikko tulossa, kaivoin esiin erilaisia self help -ohjeita ja tehtäviä. Mulla on sellaisia vaikka kuinka paljon. Oon ostanu kirjoja, kuten Raisa Cacciatoren & Max Karukiven Mieletön fiilis, Barbara Ann Kipferin 12.000 syytä olla onnellinen, Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen taidot, Sanna Wikströmin Unelmakarttakirja, sekä Laurel Alexanderin Tasapainoinen arki: 365 ohjetta parempaan elämään. Myönnän, että osa kirjoista on lukematta. Esim. tuo Tasapainoinen arki tyssää aina siihen, että yritän aloittaa päivästä 1 ja SUORITTAA tehtävät numerojärjestyksessä. Sitten unohdan tehdä jonku tehtävän ja pitää aloittaa alusta. Tajusin, että ei niitä tehtäviä tarvitse tehdä järjestyksessä. Eli niitä voi valikoida sen mukaan, miltä itsestä tuntuu.

Sitten mulla on joitakin kopioita eri self help -teoksista, joita oon käyny esim. psykologin kanssa läpi. Yks teos on Depressiopäiväkirja (tai joku sen tyyppinen, en löytäny sitä nyt tähän hätään) ja sitten FinFamin Hyvinvointioppaasta otoksia. Ja tietenkin Pieni pahan mielen kirja.

Aina tällaisia tehtäviä ei huvita tehdä ollenkaan, kun ne tuntuu jotenkin lapsellisilta. Joskus niitä on oikein kiva tehdä, kun vaan jaksaa syventyä miettimään. 

Mieletön fiilis on nuoremmille tarkoitettu: 

12.000 syytä olla onnellinen sisältää... no 12.000 syytä olla onnellinen:

Hyvän mielen taidot sisältää esimerkkitarinoita ja tehtäviä. Kirjan lisäksi on Hyvän mielen kortit:

Unelmakarttakirja on "aikuisten tehtäväkirja", joka koostuu lyhyistä teksteistä ja tyhjistä sivuista, joille voi itse kirjoittaa, leikata, liimata, maalata, piirtää ohjeistuksen mukaan. (https://hidastaelamaa.fi/)

Tasapainoinen arki sisältää, niin kuin lupaa, 365 ohjetta "parempaan elämään".

Pieni pahan mielen kirja on tietenkin humoristinen versio kaikesta positiivisuushömpästä:

Näiden lisäksi mulla tosiaan on joitain kopioituja tehtäviä esim. FinFamin Hyvinvointioppaasta: 

"Kirjoita jokaisen kirjaimen kohdalle kyseisellä kirjaimella alkava asia, josta saat voimia.":

 "Minkälainen olet parhaimmillasi? Valitse 10 vahvuuttasi.":

"Joskus, kun on ahdistunut, voi olla vaikea tunnistaa, mistä ahdistus johtuu. Silloin voit tämän harjoituksen avulla pyrkiä etsimään syytä sille, mistä tunteista ahdistus johtuu. Jatka seuraavia lauseita. Lauseiden tarkoituksena on auttaa sinua tunnistamaan tunteiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Loppuun voit laittaa vielä muita tunteita.":

(Sori kauhee käsiala...)

Paljon on siis mulla materiaalia ja tehtäviä, mutta kuten näkyy, en kovinkaan paljon ole tehtäviä tehnyt. Tulee aina suorituspaineita, kun musta tuntuu, että pitäis tehdä niin tarkasti ja kekseliäästi (VAIKKA nämä tuleekin vain minulle ja minua varten...).

Sit noiden Hyvän mielen korttien lisäks mulla on Diana Cooperin Yksisarviset -kortit ja Doreen Virtuen Parantavat enkelit. Niiden kanssa on välillä kiva "etsiä vastauksia ja apua".