Se oli sitten siinä! 7 päivää, 7 aamuvuoroa, 7 iltavuoroa. Kyyneleitä, kipua, mutta myös onnistumisia ja hauskoja hetkiä. Eniten harmitti se, että jouduttiin kahdestaan toisen vuorolaisen kanssa tekemään koko viikonloppu. Mutta se, mikä lohduttaa on se, että mä en joudu korvaamaan yhtäkään vuoroa. Mä jaksoin tehdä kaikki vuorot, koko viikon, vaikka se tuskallista olikin! Olen ylpeä itsestäni.
Navettaviikolta odotin sitä, että tutustun muihin opiskelijoihin, mutta se saldo jäi hyvin pieneksi. Tutustuin vain kahteen. Liikuntaa ja lihastreeniä tuli vähän liikaakin. Lehmät ovat persoonia, osa vähemmän kivoja ja opiskelijalle haasteellisia, osa todella ihania ja kilttejä. Vasikat on söpöjä, paitsi sonnivasikat, joiden kaikki ketarat on ilmassa yhtä aikaa ja niitä täytyy väistellä ninjan tavoin.
Viikko oli raskas ja pitkä. Mitään muuta en oikein jaksanut enkä ehtinyt. Koulua ois ollu ti-pe, osallistuin aamutunneille, mutta lähdin joka päivä lounaan jälkeen nukkumaan ennen iltanavettaa. En ois jaksanu muuten. Tässä viikonlopun aikana tein muutaman tehtävän, jotka oli jääny rästiin. Käsinkirjoittaminen on tosin nyt hankalaa, jopa mahdotonta välillä, koska mun oikea käsi on todella kipeä. En pysty kirjoittamaan käsin kuin muutaman sanan kerralla, ja sitten täytyy ravistella kättä, ja yrittää saada siinä veri kiertämään. Buranaa, Panadolia ja erilaisia kipugeelejä on kulunut. Ne auttaa jonkin verran.
Huomenna aion pitää lepopäivän. Ihan tuon kätenikin takia, mutta myös jaksamisen kannalta.
Tältä tämä viikko näytti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti