Ens viikolla mulla sitten alkaa työssäoppimisjakso, joka kestää jouluun (22.12.) asti. Meen eräälle pieneläinklinikalle. Jännittää tosi paljon, mutta olen myös todella innoissani, koska haluan tulevaisuudessa klinikalle töihin. Kun oon suorittanu tämän maatalousalan perustutkinnon, aion jossain vaiheessa jatkokouluttautua klinikkaeläinhoitajaksi.
Paljon ahdistusta on aiheuttanut asumiskuviot. Olen pelännyt, että joudun ajamaan joka päivä töihin ja takaisin täältä, jolloin matkaa tulee yhteen suuntaan n. 48 km. Mutta nyt on asiat selkiytynyt ja pystyn asumaan ainakin osan aikaa työpaikkakunnalla. Mieheni sukulaisetkin ovat tarjonneet yöpaikkaa.
Tuntuu, että on vaikka mitä järjesteltävää. Eilen muistin palauttaa kirjastoon dvd:t, tänään pitää palauttaa apuvälinelainaamoon jalkatuki (sain sen silloin, kun plantaarifaskiittini oli pahimmillaan, mutta en ole sitä käyttänyt kuin pari kertaa, koska se tekee tukalaa ja tulee sellainen paniikinomainen olo, että se täytyy vain saada pois jalasta), pitää muistaa ottaa mukaan kaikenlaista (lakanoista laskuihin)...
Eilen kävin läpi mun tähänastiset muistiinpanot ja lippulappuset, mitä on tunneilta saatu.
Paperit oli sikinsokin eri kansioissa ja pinoissa, joten järjestelin paperit tuotantoeläimiin ja pieneläimiin. Enemmän tulen jatkossa tarvitsemaan pieneläinaiheisia monisteita.
Katselin samalla Kandit-ohjelmaa Yle Areenasta (sitä, missä on eläinlääkiskandit). Kyllä tämä on niin sitä mitä haluan tehdä ja opiskella. Ehkä vielä joskus minusta tulee jopa eläinlääkäri. :)
Jossain vaiheessa mulle tuli mieleen, että mitähän mun ystävänaapuri touhuaa ja ajattelin laittaa hänelle vielä myöhemmin viestiä. Mutta hänpä ehti ensin! Mikä lie telepaattinen yhteys. :D
Pelattiin Alfapetiä.
Oli hauskaa :)
Mutta nyt lähden tuonne vesisateeseen palauttamaan sitä jalkatukea. En yhtään tiedä, missä täällä on apuvälinelainaamo. Lainasin sen jalkatuen naapurikaupungista. Mutta kysyvä ei tieltä eksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti