En tiedä, kai sille voi jo nauraa. Kuinka paljon vastoinkäymisiä voi kertyä yhdelle illalle?
No, kolme kertaa lypsimet poljettiin sorkkien alle, muutaman kerran tuli paskanen häntä päin näköä, yks lehmä onnistu sotkemaan itsensä kytkyhihnoihin solmuun, tuli mustelmia ja öttimönkiäisten puremia... Monta kertaa tuli tunne, etten ollenkaan tiedä, mitä pitäisi tehdä tai mitä oikeastaan olenkaan tekemässä. Tuli pakokauhu ja tunne, että ei tästä tule yhtään mitään.
Mutta, nyt olen käynyt suihkussa ja suuntaan unten maille. Huomenna taas uudet katastrofit. Tämä viikko on vasta alussa. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Ehkä huomenna menee jo paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti