Väsyneitä päiviä. Ahdistusta tulevasta. Tulevaisuudessa ahdistaa ens viikon navettaviikko. Psykologin kanssa se saatiin juuri tiistaina puitua ja murehdittua, ja sovittiin, että en sitä nyt ennen maanantaita sure. Eihän sille asialle mitään edes voi. Se tulee kun on tullakseen. Kuuluu pakollisena opintoihin.
Eikä sitä viikkoa voi muutenkaan kerralla elää, kuten ei mitään muutakaan, joten päivä kerrallaan.
Mutta kun on väsynyt, niin ahdistaa. Ahdistaa nykyhetki ja tulevat hetket. Sitten elämä onkin yhtäkkiä taas pelkkää ahdistusta. Yritän suodattaa ympärilläni olevaa ahdistusta niin, etten ahdistuisi siitä, että muitakin ihmisiä ahdistaa. Mutta meitä kaikkia ahdistaa samat asiat, siis ne kouluun liittyvät. Joten se on sellaista kollektiivista ahdistusta.
Joskus se auttaa, kun oikein yhdessä märehditään (pun intended/sanaleikki tahallinen). Joskus siihen ei jaksa lähteä mukaan, kun se vain lisää ahdistusta. Sitten jää hieman ulkopuolelle, koska ei oikeastaan jaksa puhua yhtään mitään, on vain omissa ahdistuneissa ajatuksissaan. Joskus pystyn sulkemaan aivoni kokonaan ja tuijotan vain eteeni kuulematta tai näkemättä mitään. Mutta se ei ole kovin pitkäaikainen ratkaisu.
Kun tahtoisi nauttia. Tämä ala on kuitenkin sitä, mitä haluan opiskella. Ei kaikki päivät ole paskoja. Esim, nyt kun opiskellaan eksoja ja eläinten sairauksia, niin oon ihan innoissani. On kivaa opiskella.
Ens viikko tulee olemaan raskas, sille ei voi mitään. Aamunavettaan 5.45, sit tunneille, ja takaisin navettaan 16.30. Ja joo, olen myös tietoinen, että meillä on ens viikolla tunteja 15 sijaan 16 asti. Se on mikä on. En jaksa sitä asiaa enempää märehtiä ja murehtia ja kauhistella ja vatvoa etukäteen. (I don't have time for your negative bullshit...)
Voihan olla, että mulla on ihan kivaa ens viikolla.
Eilen oli kaunis auringonlasku:
Eläinten terveydenhoito -kurssin sisältö:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti