Voi luoja, että voi pieni ihmisparsa olla väsyny! (joo, kirjotin parsa) Nyt alkaa taas tuntua jaloissa ja päässä tän viikon työputki. Tänään oli töissä taas paljon tekemistä, asiakkaita riitti ja yleensä ne tuli semmosissa isoissa porukoissa, jolloin sitten oli hetken tosi kiire. Sitten taas hiljasempaa, mitä nyt perus astioiden kantamista tiskiin ja puhtaat takaisin paikoilleen. Ja tietty taas oli liikkeellä myös niitä ei niin mukavia henkilöitä. Koska olin niin poikkiväsynyt, niin välillä tuntui, etten millään jaksa mitään kommentteja. Antakaa mun tehdä vain työni.
Pääsin noin tuntia aikaisemmin kotiin, koska iltaa kohti asiakasvirta väheni. Ihan hyvä. Mutta nyt en jaksa sitten yhtäkään ihmistä, en edes kullannuppuani... Hermot menee ihan kaikkeen. Varsinkin ihmisiin, jotka ei sitten millään voi ymmärtää tätä meidän seurustelua. Paskapuheita ja mustasukkaisuutta. Mut kellään ei tietenkään ole pokkaa tulla mulle sanomaan mitään. Sitten saa kuulla myöhemmin, että joku kuuli että joku sanoi että joku oli sanonut... Huoh.
Huomenna on äitienpäivä. Mennään perheen kanssa syömään. Töistä vapaapäivä. Kunnes taas maanantaista perjantaihin töitä...
Tämmöstä tää on.
Rakas päiväkirja...Tämä blogi ei sisällä kiillotettua pintaa eikä muokattuja kuvia, vaan tavallista elämää rosoja silottelematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti