Sydän tulilinjalla

Se tunne, kun oot ihastunu. 😯  Etkä tiedä yhtään mitä pitäis tehdä. Mielessä pyörii miljoona asiaa. Alat epäillä, oletko valmis. Entä jos et pystykään siihen. Parisuhteeseen. Kun oot ollu monta vuotta sinkkuna (ai että mä inhoon tota sanaa) etkä oo ees ajatellu (no ehkä välillä vähän) mitään seurustelua. Oot kehittäny itelles sopivat rutiinit ja jutut, eikä siihen tunnu mahtuvan ketään toista ihmistä. Tai mitä jos se takertuu suhun? Ahdistaa jo ajatuskin. Semmonen "haluun vaan olla sun kans koko ajan"-lässytys. Oon oppinu oleen itekseni, rakastan omaa aikaani jolloin teen mun juttuja ja ahdistun jos en saa tehä niin.

Miten ihmiset tekee tän?

Ja sitten kun on vielä hyvin vaikea luottaa. Siihen, että joku vois tykätä susta, jopa rakastaa sua. Siihen, että se pysyy sun rinnalla. Siihen, että se ei kyllästy. Mitä jos...

No, ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että ollaan etenemässä hyvin hitaasti. Siis ei olla vielä mitään, mutta ehkä jossain vaiheessa jotain. Tai ehkä mä oon vaan kuvitellu kaiken...

Miten ihmiset voi tietää, että siinä on nyt se oikea? Miten sen tietää, että toi tyyppi tossa haluu oikeasti seurustella sun kans? Ei se mee niinku elokuvissa että vain hyppää toisen syliin ja suutelee kiihkeästi ja kumpikin on aina tuntenut juuri sillä tavalla. Eikä se mee niin, että kysyy toiselta että "alaks olee?" Vai meneekö? Tekeekö aikuisetkin niin?

Omana ittenä oleminen ei oo mulle vaikeeta. Vaikeempaa ois feikata koko ajan olevansa coolimpi ja nätempi ja fiksumpi ja laihempi ja sivistyneempi kuin onkaan. Mä oon mikä mä oon. Jos se kelpaa niin vau ja kyllä! You had me at hello...

No joo. Mut pelottaa. Mut ehkä se, että pelottaa on vaan hyvä asia, koska silloin tää on mulle tärkeetä. Jos ei tuntuis miltään, niin ei tää sitten ois oikeinkaan.

Päivä kerrallaan. Jutellaan paljon ja pystytään puhuun kaikesta suoraan, mikä on oikein hyvä. Kumpikaan ei esitä olevansa jotain muuta kuin mitä onkaan. Rehellisesti ja liikoja hötkyilemättä on hyvä kattaus.

Missään täällä ei kuitenkaan oo mitään järkee, niin mennään nyt sitten vain mukana.