Oon ihan kohta lähös töihin, ja mua ahdistaa. Ei töihin lähtö sinänsä, eikä työn tekeminen, eikä mikään sellainen, vaan mun omakuva. Tänään on taas sellainen päivä, kun mikään vaate ei tunnu sopivalta päällä. Siis mikään työvaate. Meidän töissä pitää pukeutua siististi, suorat mustat housut, siisti pusero. Ei siinäkään mitään muuten, mutta tänään ei vaan sovi. Tuntuu että näytän ihan tyhmältä. Mä haluun hupparin ja löysät housut! Haluisin piiloutua niihin, kun en tykkää mun kropasta.
Enkä mun naamasta, mut en jaksa meikata. Laitoin sentään ripsiväriä, mut siinä se. Sekin on sitten vähän voivoi, jos joku muukaan ei tykkää mun naamasta.
Täytyy vaan hymyillä ja ajatella hyviä asioita, muuten päivästä tulee pitkä. Ajatella, että mä tykkään työstäni. Oon onnellinen että mulla on työ.
Ehkä tää johtuu vaan siitä, kun oon ollu viis päivää pakkovapaalla (huono sää ja keli) ja nyt hermostuttaa palata takaisin. Ihan kuin oisin unohtanu kaiken tänä aikana. Mitä jos? Mulla on ihan selvästi liikaa aikaa ajatella kaiken maailman asioita.
Nyt töihin! Ja kun illalla palaan, en varmasti jaksa ajatella.
Rakas päiväkirja...Tämä blogi ei sisällä kiillotettua pintaa eikä muokattuja kuvia, vaan tavallista elämää rosoja silottelematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti