Aloinpa tässä kuitenki ajatella. Oon ollu sinkku jo aika monta vuotta. Sitä ennen mulla on ollu lyhyitä suhteita, joista ei oo tullu sitte yhtään mitään. Syynä ehkä se, että väen vängällä yritin seurustella miesten kanssa, kun ilmeisestikin oon enemmän lesbo. Tai siis bi olen, mutta enemmän "naisiin päin". Pakkaa sekoittaa ja suhteita pilaa vielä se, että oon aseksuaali, eli peiton alla myllääminen ei kiinnosta. Mua sytyttää hyvät syvälliset keskustelut ja turvallinen kainalo.
Syitä, miks oon sinkku.. No ensisijaisesti varmaan se, että en oo edes ettiny tässä viime vuosina ketään. Oon aika itsenäinen tyyppi ja mulle on erittäin tärkeetä oma tila ja oma aika. Jotenki tuntuu, et kumppani sotkis näitä mun rutiineja ja juttuja, ja se estää mua ees ettimästä rakkautta, ku pelkään, että... Niin, mitä pelkään? Ehkä sitä, että en enää voiskaan olla se kuka oon. Ei olis enää tilaa omille jutuille.
En pidä ripustautumisesta. Kumppanin pitää olla luotettava ja rehellinen, semmonen jonka kans voi puhua KAIKESTA. Pitää pystyä luottaan, koska kummallakin on oltava se "oma elämä" myös.
Oon ollu sinänsä ihan tyytyväinen olooni, koska oon saanu kehittää itseäni, tutustua itteeni tässä tosi hyvin eikä oo tarvinnu pitää huolta ku itsestä. Mut onhan tää yksinäistä. Olis tosi ihanaa, jos ois joku joka rakastais mua tämmösenä ku oon, jolle vois kertoo kaikesta, joka kertois mulle kaikesta, jonka kanssa tehdä kivoja asioita. Vähän niinku paras kaveri. Sekin ois ihan kiva saada. :) paras kaveri tai kumppani tai vaikka molemmat.
Mistä näitä sitten löytää? No siinähän se kysymys onkin. Oon miettiny sitä jo todella pitkään. En oo uskonnollinen, joten seurakunnan toiminta ei innosta. Baareista en lähe todellakaan ettimään. Oven taaksekaan ne ei tuu. Nettideittailu... Oon ollu kirjoilla qruiserissa ja suomi24:ssa, mutta eeeei. Tai siis mä en oikein uskalla avautua semmosissa. Ja vaikka laitoin, että etsin naista, niin yhdeksän kymmenestä viestittelijästä oli miehiä...???
Mun harrastuksetkin on aika lailla semmosii yksinäisiä omassa kotona tehtäviä, niinku virkkaaminen ja kirjottaminen.
Lisäks mun sosiaalista elämää rajaa tällä hetkellä uupuneisuus (+ lievä masennus, ahdistuneisuus). Oon myös tavallaan introvertti... Liika sosiaalisuus uuvuttaa. Semmonen tasapaino pitää löytää. Vaikka haluisin kovasti tehdä kaikkee, niin liika on liikaa.
Mä oon tosi huono ymmärtään mitään flirttiä tai että joku vois olla kiinnostunu musta. Se pitää sit sanoo ihan suoraan. :D
Mut oon mä oikeesti ihan kiva tyyppi, kun vaan pääsee tutustuun. Aluks saatan olla vähän vaikee tavotettava, ku oon niin ujo tämmösissä asioissa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti