Ystäväiseni Turusta soitti mulle tänään. 💓 Ei olla kovin usein oltu yhteyksissä meidän yhteisen ystävän kuoltua, mutta kiva, että mua sielläkin vielä ajatellaan. 💕 Oon ite tosi huono soittelee ja pitään yhteyttä, pitäis parantaa tapojani.
Näiden ystävieni kanssa tuli hengailtua heidän treeniksellään. Siellä he soittivat punkkia ja siellä oli ihanan rento meininki. Mut otettiin porukkaan tosi hyvin ja viihdyin siellä heidän kanssaan. 💗
Usein ajattelen tätä aikaa ja näitä ihmisiä. Olette tärkeitä, vaikkei niin paljon enää jutella ja nähdäkään! 😳💕
Pitäis kaiketi ottaa toi mun skeba kainaloon ja matkustaa Turkuun (tai missä se uus treenis nyt sijaitseekaan). Ois hienoo istua jossain jokirannassa ja fiilistellä musaa, tai sitten siellä treeniksellä. 🎸🎶
Näihin tunnelmiin,
hyvää yötä! 🙏
Rakas päiväkirja...Tämä blogi ei sisällä kiillotettua pintaa eikä muokattuja kuvia, vaan tavallista elämää rosoja silottelematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti