Pakkotauko

Nyt tultiin ikävä kyllä siihen pisteeseen, että mun on pakko pitää parin päivän tauko töistä. Mulla ois alkuperäisen suunnitelman mukaan ollu huomenna vielä aamuvuoro ja sit tiistai vapaata, mut pyysin huomisenkin vapaaks, koska mä oon aivan poikki.

Syy ei oo missään muussa kuin siinä, että mun ei kuntoni kestä. Fyysinen ehkä joo, mutta psyykkinen vointi ei... Tai ehkä fyysisestä väsymyksestä myös johtuu se, että oon pari päivää nielly itkua töissä.

Rakastan mun työtä ja teen koko ajan parhaani, mutta kieltämättä välillä kohtaa ihmisiä, joiden asenne ei oo ihan paras mahdollinen. Kun liian monta asiakasta valittaa jostain peräjälkeen, niin kyllä se ihon alle menee, vaikkei saisi. Varsinkin kun ei oikeasti ole mitään valittamista. Yleensä kaikki on aina hoidettavissa ilman kenenkään mielen pahoittamista. Kun ihmisillä vain olisi aikaa ja tahtoa ymmärtää.

Me työntekijät ei olla koneita, ja meilläkin on tunteet. Me tehdään parhaamme, että asiakkaat viihtyisi ja saisi parasta mahdollista palvelua. Siksi välillä tuntuu turhauttavalta, kun saa kylmää kohtelua.

Onneksi tuota tapahtuu hyvin harvoin, ja väsyneenä se tuntuu pahemmalta kuin onkaan. Asiakkaatkin ovat vain ihmisiä, kuten me työntekijätkin.

Nyt lepään nämä pari päivää ja menen sitten taas uudella energialla ja ilolla keskiviikkona töihin!