keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Minulla on oikeus ja minä riitän

Huomenta! Tänään on vapaapäivä. Ja oih, miten mun lihakset huutaa hoosiannaa. :D Ei tarvi mennä salille, kun työ on fyysistä. Tuntuu varsinkin käsissä.

Työ on muutenkin mulle uutta sinänsä, että mä meikkaan, laitan hiukset ja pukeudun siisteihin vaatteisiin. Yleensähän mä oon niin mukavuuden haluinen, että kuljen verkkareissa ja ilman meikkiä. :D Tuo laittautuminen on mulle uutta, en mä osaa meikata. Laitan ripsiväriä ja meikkivoidetta ja se on siinä. Ja mulla ei oo aavistustakaan, miten saan meikin pysymään koko työpäivän ajan. Töissä kuitenkin ainakin nyt, kun on siivottu ja kannettu tukkulaatikoita, hikoilee... Ja jostain syystä mun silmät vuotaa taas vähän väliä. Ehkä johtuu just siitä, että en yleensä laita maskaraa, ja mun silmät ei oo tottunu.

Toi kaikki luo mulle paineita, itsetunto ei oo kovin hyvä. Liian helposti mulle tulee fiilis "Anteeks että mä oon täällä". Mietin, että teenkö väärin, oonko vääränlainen, sovinko joukkoon.

Eikä mun pitäis ajatella tollasia. Mut on otettu työhön, valittu. Silloin mä oon tehny jo jotain oikein. :) Mulla on oikeus olla siellä. Jos teen jotain väärin, niin sitten korjataan. En voi millään osata heti kaikkea. Mulla on oikeus olla sellainen kuin olen, ja ainakin yritän kovasti laittautua ja pukeutua siististi töihin mennessäni, vaikka välillä tulee olo, että "miten naiset oikein tekee tän?" :D Oon aina ollu niin poikatyttö, että ei mulla oo hajuakaan "naisten jutuista". Tekokynnet ja hiusten värjääminen on kyllä ihan tuttua (tosin en nyt käytä tekokynsiä töiden vuoksi), mutta kaikki se muu... :D Auta armias...

Paineita tulee siitä, että haluan olla "ammattimainen", hyvä työssäni, tehdä työni kunnolla, koska arvostan sitä niin paljon. Arvostan tätä mahdollisuutta ja kunnioitan sitä.

Mutta mun pitää myös uskoa, että MINÄ RIITÄN. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti