Mikä minä olen?

Mul on tänäänkin vapaapäivä. Huomee sit taas töihin. :)

Kävin salilla. En ollu kuin puolen tuntia, kun mulle tuli ikä- ja ulkonäkökriisi. Taas.

Yritän elää niin, etten välitä iästä. Siis oonhan mä vielä suht nuori ja nuorekkaan näköinen. Eikä ulkonäkö oo mikään ihmisen tärkein ominaisuus. En oo niin pinnallinen. Tai en haluis olla. Kyllähän sitä ihmisille tulee niitä ajatuksia, että ei oo riittävän nätti tai komee, ja ihmiset vertailee itteensä toisiin ja kokee riittämättömyyttä. Tästähän mä oon kirjoittanu jo paljon.

Mutta on helpommin sanottu kuin tehty, että lakkaa oikeasti ajattelemasta ulkonäköä ja ikää. Mä alan herkästi miettiä mennyttä elämää ja sitä, mitä ois voinu tehdä eri tavalla ja mitä ois pitäny tehdä ja mitä ei ois pitäny missään nimessä tehdä. Ihan ku sille nyt vois enää vaikuttaa. Tai ajattelen, että mitä jos olisin ollu vaikka rohkeampi tai että mitä jos mulle ei olisi puhjennut masennusta jne. Mitä oisin voinu tehdä parikymppisenä jos oisin ollu kaunis ja osannu meikata ja pukeutua hyvin... Mut hetkinen. Ei mua kiinnosta meikit ja merkkivaatteet!!! Ei mua kiinnosta pukeutua naisellisesti. Mutta MITÄ JOS MUA OIS KIINNOSTANU...

Joo, hyvin hyödyllistä ajattelua. Ei ihmekään, että alkaa ahdistaa ja masentaa. :D

Sitten ajattelen  myös liikaa tulevaisuutta. Koska mä oon nyt tän ikänen, niin mulla ei oo aikaa tehdä sitä ja tätä mitä haluaisin. Koska mä oon tän ikänen, niin kohta mä rupsahdan enkä oo ehtiny olla koskaan mielestäni kaunis ja tarpeeksi hoikka. Koska mä oon tän ikänen, mun pitäis olla parisuhteessa, mulla pitäis olla lapsia, töitä (no nyt on), farmarivolvo, asuntolaina ja labradorinnoutaja.

Niin, aaaaarghhhh!! :D

Tuohon vasta-ajatuksina mulla pyörii päässä, että hitot yhteiskunnan vaatimuksista. Mä en haluu tällä hetkellä parisuhdetta, mä en haluu jämähtää paikoilleni, mä en halua lapsia enkä volvoa enkä asuntolainaa.  Koira ois ok, muttei labbis. Mä haluun ELÄÄ! Kokea asioita, nähdä, tuntea, kuulla, ihastua. Elää MUN elämää, joka nyt vain sattuu menemään eri tavalla.

Masennus ja ahdistuneisuus kulkee mun mukana, mutta ne eivät lannista enää niin pahasti. Ne eivät vie mua syvimpään mustaan kuiluun, josta kestää viikkoja nousta ylös. Tunteeni eivät enää mene niin jyrkkää vuoristorataa, vaikka mielialani vaihtelevatkin.

Mä oon herkkä, ja itsetuntoni vielä niin hauras, että uskon liian helposti jos joku kommentoi negatiivisesti mua, mun ulkonäköö tai mun tekemisiä. Sen sijaan positiivisiin kommentteihin en usko. Tai uskon, mutta keksin helposti jotain mikä kumoaa ne.

Vertailen itseäni muihin myös siksi, että etsin asioita, jotka voisin kokea omikseni. Siis tavallaan vieläkin etsin itseäni. Etsin vaikutteita. En oikein tiedä, mikä mun tyyli on, koska se vaihtelee mun mielialojen mukaan. Ei oo mitään yhtä minua, vaan on monta. (olen horoskoopiltani kaksonen... ;) )

Haluaisin olla rohkeampi tyylillisesti. Olen kauan pukeutunut vain verkkareihin ja huppareihin, koska ne on mukavia päällä. Hiukset ponnarille ja menoks. Tyylillisesti haluaisin kuitenkin olla jotain rokkimimmin ja hipin välimaastosta :D Neiti kesäheinä (oon ollu semmosissa kuvauksissa taannoin :D) feat punk'n'roll....

Pisamista mua on kiusattu lapsesta saakka, mutta nykyään ajattelen, että on ihan kiva olla pisamainen vihreäsilmäinen menninkäinen. <3 Jos saisin, olisin semmoinen pieni peikko.

Mä oon vaiheessa. Siis kesken. Mä en tiedä vielä mitä ja mikä mä oon. Mä oon kaikenlaista. Siks ikä on mulle vaikee asia. Nyt mulla on vapautta ja vaurautta toteuttaa itseäni, mutta jossain takaraivossa joku huutaa, että ei sun ikänen pukeudu tollai, ei sun ikänen oo tollanen, ja estää mua olemasta minä.

Diippii shittii. Kiva jos luit. ;)