Asuntonäyttöön ens viikolla, ja parisuhdeavautumista

Kulunut viikko meni todella stressaantuneissa merkeissä. On pitänyt järjestellä kaikenmoisia asioita koulun alkua ajatellen. Ilmoittautua kouluun, hakea asuntolapaikkaa, raha-asiat ja sit kaikki muu arkinen aherrus.

Nyt alkaa olla sellaiset ajat, että on pakko löytää asunto koulupaikkakunnalta. Mieluummin asuisin yksin vuokralla kuin asuntolassa kolmen muun tyypin kanssa... Tai siis siellä on neljän hengen solu, jossa kaksi kahden hengen huonetta. Oon asunu pariin kertaan ennenkin asuntolassa, eikä se nyt  niin paha vaihtoehto ole kuin miltä se tuntuu, mutta silti oma koti ois oma koti.

Oonkin nyt ens viikon alussa menossa yhteen asuntonäyttöön!!! Toivottavasti saan sen asunnon!!! Voisin alkaa tehdä muuttoa ja totutella asumiseen uudella paikkakunnalla ennen koulun alkua. Koulu alkaa tammikuun puolessa välissä, tai melkein tasan kuukauden päästä!!!

Raha-asiat on se, mikä kaikkein eniten ressaa. Kun rahaa ei ole paljon, on pakko miettiä, mihin sitä on järkevää laittaa. Sitten kun on parisuhteessa, ja toisella on aivan erilainen käsitys rahankäytöstä kuin itsellä. Mä pihistän kaikesta mahdollisesta. Eikä se oo mulle ongelma.

Tällä hetkellä oon ollu sairauslomalla ja sairauspäivärahalla, joten pienet on tulot. Eikä siinä olis mitään, jos sais keskittyy vain omiin asioihinsa ja ostoksiinsa, mutta kun on parisuhteessa, niin asiat mutkistuu. Ollaan pyritty jakamaan ruokaostokset, mutta ei olla pidetty mitään tarkempaa kirjaa kuluista. Jotenkin siinä sitten käy kuitenkin aina niin, että kumppanilta loppuu tupakat ja rahat ja sitten se kinuaa multa röökirahaa. Kilttinä ihmisenä oon suostunu, mutta nyt se alkaa hiertää mun mieltä niin paljon, että jatkossa sanon, että voivoi jos röökit loppuu.


Meillä on myös muita arvoja, jotka eroaa aivan täysin toisistaan. Mä kierrätän. Siitä on tullu mulle tärkeetä ja osa normaalia arkea. Mies ei sitten osaa sitä hommaa yhtään. En oo sen kotona puuttunu asiaan, mutta mun luona pitää kierrättää. Ei oo vaikeeta. Metallit omaan roskikseen, muovit omaan, pahvit omaan, biojäte omaan ja sekajäte omaan.

Myös ruuan haaskaaminen on mulle kirosana. Mies suhtautuu siihenkin hyvin leväperäisesti. Sen jääkaapissa on ruokia, jotka on menny pilalle ja täytyy heittää pois. Argh!!!

Se aina perustelee näitä juttuja, esim. rahan käyttöään sillä että pitääkö elämän olla kurjaa. Tai kun valitan, että pitää ostaa bensaa autoon ja että mä maksan autosta kalliit verot ym. maksut, niin miehen ratkaisu on "Myy auto pois".

Ja sitten tulee riita. Auton myyminen ei ole mikään vaihtoehto. Auto on pakollinen. Eikä miehen juurikaan oo siihen tarvinnu pennosiaan laittaa.

Sitten se ei ymmärrä, kun tarvitsen omaa aikaa. Haluan olla yksinkin. Ootan todella että pääsen muuttamaan koulupaikkakunnalle. Oma rauha!

Mies ei siis ainakaan vielä muuta sinne. Hyvä niin, koska mä tarvin opiskelurauhan. Mun elämä pyörii opiskelun ympärillä ja se on mulle tärkeetä.

En kuitenkaan haluis erota, mutta en tiedä mitä tässä pitäis tehdä. Puhuminenkin on vaikeeta, kun yleensä jompikumpi hermostuu ja sitten riidellään. Kumpikin ollaan melko temperamenttisia.

Surettaa vaan, ku se mun onni koulupaikasta ja muutosta litistyy kaiken tällaisen alle, enkä osaa iloita siitä. Mies alkaa aina niiskuttaa, ku aletaan puhua mun muutosta, ku se ei kestäis olla ilman mua... Sekin on asia, mikä saa mut ahdistumaan. En tykkää kun toinen on niin riippuvainen. Kummallakin pitäis olla myös se oma elämä! Mä oon sen verran oppinut itsenäiseksi, että kyllä mä pärjään yksinkin.