Aikaoptimismi

Mä oon aiemmin ollut tosi kova ressaamaan aikatauluista. Olen toki vieläkin, mutta mulle on tullu myös uusi piirre: aikaoptimismi.

Jos on kyse esim. jostain lyhyestä automatkasta tai kävelymatkasta, saatan istua rauhassa koneella ja juoda kahvia, kun tajuan, että niin joo, piti lähteä jo. Pidemmällä matkalla sitten taas arvioin matkan ja siihen kuluvan ajan niin väärin, että olen paikalla tosi hyvissä ajoin.

Kuten tänään, kun ajeltiin 50 km kirjoittamaan vuokrasopimusta. Navigaattorikin kertoo, että sen ajaa n. 45 minuutissa, mutta mä varasin aikaa 1 tunti 15 min... :D Tosin se oli ihan tuon kelin takia, kun eilen tuli lunta, sitten kai satoi vähän räntää ja aamulla kaikki se oli jäätynyt, joten oli liukasta ja paikoitellen sivutiet vähän kurjassa kunnossa.

Mitä sitten tulee tähän käsillä olevaan muuttoon, niin mä oon koko ajan ihmetelly, miks moni sanoo mulle että "sullahan on sitten kova kiire". Siitä lähtien kun sain tiedon opiskelupaikasta, eli 22.11.19, oon ollu lunkisti, että kyllähän tässä aikaa on. Miks kaikki hössöttää, ku mä en hössötä?

No olis ehkä pitäny vähän hössöttää itsekin... En ollenkaan ole tajunnut, että tässä joulukuussahan on monta arkipyhää, mikä sotkee postin kulkua eikä mikään virasto ole auki. Tajusin sen tänään, kun allekirjoitettiin vuokrasopimusta. :D

Uusi vuokrasuhde alkaa 1.1.2020. Jos saan avaimet sitä ennen niin hyvä, on aikaa enemmän siirtää tavaroita uuteen kämppään ja siivota vanhaa. Mutta jos saan avaimet 2.1.2020, niin sitten on pari päivää vähemmän...

Eihän tässä mitään paniikkia ole. Tässä on hyvin vielä muutama viikko aikaa ENNEN KOULUN ALKUA.