Ihanaa olla kotona

Huoh, mikä ilma... Oikein tammikuinen ihana talvisää... Ei. Vettä sataa ja tuulee niinku syksy ois...

Lähdin aamulla puol 9 maissa ajamaan kohti miehen kotipaikkakuntaa (oli myös mun kotipaikkakunta vielä viikko sitten...). Oli ihan säkkipimeää kun pääsin keskustan ulkopuolelle. Onneks toi ajoreitti on nyt jo tullu sen verran tutuks, ettei ihan ummikkona tarvinnu ajaa, mut ajoin silti hiljaa.

Pääsin kuitenkin hyvin perille. Nappasin miehen kyytiin ja mentiin. Mulla oli tapaaminen kl 10 ja miehellä 10.30. Niiden jälkeen käytiin kahvilla ja mentiin seuraavaan tapaamiseen, joka oli meidän yhteinen, tavallaan. Mulle laitettiin neuvolassa ehkäisykapseli. Pillerit ei sopinu mulle, joten päädyttiin sitten kapseliin.

Jännitin tuota kapselin laittoa tosi paljon. Lopulta siinä ei ollu kamalaa kuin puudutusaineen laittaminen, eikä sekään nyt kovin paha ollu. Kapselin laittoa en tietenkään tuntenu ollenkaan.

Mutta nyt voin sanoo, että särkee. Enimmäkseen särkee kylläkin päätä. Jännitin niin paljon jo pelkästään autolla ajaessa, että niskat on ihan juntturassa. Mutta varmaan alkaa kättäkin koskee jossain vaiheessa... Onneks mulla on kuussatasta buranaa.

Käytiin vielä miehen kanssa kirpparilla sekä Subwayssa syömässä, namnam. Sit lähdin kotia kohti. Kun pääsin kotiin, päätin jättää auton parkkiin ja KÄVELLÄ R-Kioskille hakemaan paketin. Joo, ei ollu hyvä. Mennessä ei satanu kovinkaan häiritsevästi, mutta tulomatkalla satoi jo ihan kaatamalla eikä tuulikaan tehny kävelystä yhtään mukavampaa. Kastuin siis ihan likomäräksi.

Mutta tulipa käveltyä. Ja haettua paketti. Siellä oli mun uus mobiilireititin mobiililaajakaistaa varten.

Ajattelin, että tuon kanssa sitten meneekin koko loppuilta säätäessä, kun en tajuu näiden tietotekniikkajuttujen päälle oikein mitään, mutta se menikin niin, että usb-kaapeli reitittimen ja tietokoneen välille ja tadaa, netti toimii!

Hyvä, en ois jaksanutkaan mitään ylimääräistä.