En todellakaan aio käyttää uutta bloggeria

Sain sätkyn heti näin aamutuimaan. Kirjauduin normaalilla tavalla tänne bloggeriin, mutta eteeni avautui aivan erilainen näkymä kuin ennen. Ajattelin, että jaaha, nyt pitää sitten tutustua uuteen bloggeriin ja yrittää tottua siihen. Mä en pidä muutoksista. Ainakaan mistään äkkinäisistä.

Mutta en mä löytäny siitä edes kohtaa, mistä pääsee kirjoittamaan uutta tekstiä. Onnekseni löysin kohdan, mistä pääsi palaamaan takaisin "klassiseen bloggeriin". Tätä mä sentään osaan käyttää, enkä oo nyt yhtään valmis alkamaan opetella jotain uutta bloggeria.

Jos jotain on hyväks koettu ja todettu, niin mitä sitä muuttamaan?

Kaikki tuntematon pelottaa

Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa Teams-luennolle. Niitä on meidän opettajat järjestäny jo koko tän koulujen kiinniolemisen aikana, mutta mä uskaltauduin vasta tänään itse mukaan. Pakon edessä. Alkoi tulla "luvattomia poissaoloja". Jos ei olis ollu pakko, niin en olisi osallistunut tänäänkään.

Mua ahdistaa kaikki uusi ja tuntematon. Jos tuota Teamsia olisi käyty koulussa jo läpi yhdessä tai jos mulla ois ollu joku, jonka kanssa tutustua siihen, niin se olis ollu helpompaa mulle. Toki siihen piti (yksin) tutustua jo silloin, kun hiihtolomalla suoritin digi-kurssin verkossa. Mutta hyvin vähäiseksi tietämys siitä sovelluksesta jäi silloinkin.

Koska jouduin yksin pähkäilemään, mikä tämä Teams oikein on ja miten se toimii, siitä muodostui niin suuri ja pelottava peikko, että päätin, etten osallistu. Ahdistuin joka kerta, kun sain viestin Teams-luennoista, ja keinoni selviytyä ahdistuksesta oli yrittää unohtaa koko sovellus. Se taas johti siihen, etten käynyt katsomassa koulun sähköpostia, Wilmaa tai Moodlea moneen päivään. Tehtäviä kerääntyi ja jäi tekemättä, nytkin on rästissä viis tehtävää. Jäin jälkeen, vaikka alku meni tosi hyvin tehtävien suhteen. Nyt kun olen jäljessä, niin ollaan sitten kunnolla jäljessä. Ei sille enää mitään mahda.

Tekemättömät tehtävät ahdistaa. Lamaannun enkä saa enää mitään tehdyksi.

Teams-luennoille aion tästä lähin osallistua. Paitsi taas huomenna.

Huomenna menen mielilääkäriin kertomaan, että ahdistaa.

Ihan törkeän väsy

Nyt on jääny taas kirjoittelu, koska mulle iski totaalinen väsymysmasennusahdistus. En oo jaksanu keskittyä kouluun, vaikka oon kyllä tehny tehtäviä, mutta en uhrannut ajatustakaan Teams-luennoille, kunnes Wilmaan napsahti merkintä luvattomista poissaoloista. Selitin kyllä opettajille, että vaikeaa on ollut, enkä siis yhtään valehdellut. Voimat on ollu todella vähissä ja oikeasti kaikki tollanen videopuhelu-luento-juttu ahdistaa mua.

Mua ahdistaa se, jos siinä tarvii olla oman pärstänsä ja äänensä kanssa, koska oma naama ja ääni on aina jotenkin outoja tommosissa yhteyksissä. Niinku puhelimessakin. Ja inhoan myös puhelimessa puhumista.

Lisäksi ahdistaa se, että tehtäviä ripotellaan joka maailman sovellukseen. Siis yks on wilmassa, toinen on moodlessa, kolmas on OneNotessa, neljäs on sähköpostissa, viides on Teamsissa... Mulla menee voimat jo siinä, kun etsin niitä tehtäviä ympäri internettiä ja tulostan ne. Sit ne ei ees oo mitään läpihuutojuttuja, vaan niissä on paljon tehtävää.

Olin tosiaan vähän aikaa opiskelukaupungissani. Ehkä viikon. Menin sinne, koska alkoi vanhempien nurkissa ahdistaa. Sitten alkoi ahdistaa siellä, kun oli yksinäistä. Nyt haluaisin taas mennä sinne, koska mieluummin olisin yksin...

Välillä oon auttanu isää klapihommissa.

Tilasin EMP:ltä laukun ja Ramonesin hupparin <3

Adlibriksestä tilasin uuden kalenterin. :D

 

Tikkanen.

Kirjoittelen taas, kun on jotain kirjotettavaa ja kun jaksan keskittyä. Huomenna täytyy osallistua Teams-luennolle. Alkaa aamulla 8.30. Ahdistaa.

Rouva ja herra Hyyppä

Tulin tänään taas tänne omaan kotiini. Tuli vaan semmonen olo, että halusin olla ihan itekseni omassa kotona. Vanhempien luona on hyvä olla, mutta siellä ei oo kuitenkaan hetkeekään sitä omaa rauhaa. Ja kuitenkin, oma koti kullan kallis. :)

Töyhtöhyyppäpariskunta tuli hengailee eilen vanhempien pihaan. Otin kuvat siis vanhempien luona eilen illalla. Ne hengaili siinä pihamaalla aika kauan. Ehti tulla pimee ja mäkin menin jo unelle. Ikkuna oli auki ja kuulin niiden liverryksen, ja ilmeisesti ne sitten lähti siitä pihasta jonnekin.

Kuvat on vähän epäselviä, koska mun kännykän kamera ei antanu parempia kuvia kun zoomasin. Ne oli kyllä tosi lähellä, kuvat on otettu mun huoneen ikkunasta ja vanhempien makuuhuoneen ikkunasta.

Nää on otettu mun huoneen ikkunasta yläkerrasta:

 Nää on otettu vanhempien makuuhuoneesta alakerrasta, mun huoneen alapuolelta.

Munat ja kupit täynnä

Nyt on ainakin pääsiäisherkkuja yllin kyllin. :D Tehtiin äsken täytettyjä suklaamunia. Ohje oli 12 suklaamunan puolikkaalle, mutta täytettä tuli niin runsaasti, että sitä riitti vielä 17 kuppikakkuvuokaankin. Samoin aprikooseja riitti ihan hyvin koko 29 herkun settiin.
Aprikoosit laitettiin valumaan, mehu otettiin talteen. Täytteeksi vatkattiin vispikerma. Valkosuklaata sulatettiin 100g, ja sen joukkoon sekoitettiin maustamaton tuorejuusto. Liivatteen lehti liotettiin ensin kylmässä vedessä viitisen minuuttia, sitten kiehautettiin aprikoosien mehu (3/4 dl). Liivatelehti sekoitettiin kuumaan aprikoosimehuun. Liivatemehu sekoitettiin valkosuklaa-tuorejuustoon, ja sitten koko setti kermavaahtoon.
Täyte pursotinpussiin tai pakastepussiin, jonka suuaukoksi leikataan n. 1 cm. Voi käyttää myös tyllaa (kuva netistä):

Tässä meidän munat:

Tässä mä pursotan. :D

Sitten aprikoosien puolikkaat:

Tehtiin sitten lopulle täytteelle ja lopuille aprikoosinpuolikkaille näin:

Lelut oli surkeita niinku aina...

(Ohje Kinuskikissan blogista https://www.kinuskikissa.fi/taytetyt-suklaamunat/)

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!!!

Fullmoon

Kuun kuvan otti isä.

Auton hellimishetki

Mun auto sai tänään kunnon pesun ja vahauksenkin. Onneks isä oli auttamassa, koska toi on semmosta hommaa, missä mulla ei kauaa pysy mielenkiinto yllä :D

Ensin pestiin auto ihan vedellä. Sitten kokeiltiin kolmee eri shampoota/muuta pesuainetta, että millä lähtis pikiroiskeet. Lopulta se oli joku puhdistava vaha, jolla saatiin auto puhtaaks. Toki siihen jäi niitä pikiroiskeita vieläkin, mutta ei se oo enää niin karhee siitä piestä, mitä se oli ennen pesuja.

Lopuks isä vielä vahas ja kiillotti mun auton. Siinä vaiheessa mulla oli jo kylmä eikä kauheesti ois kiinnostanutkaan... :D Mutta on se nyt hieno ja kiiltävä. Ja mun kädet oli ihan rutussa kaiken sen vedellä ja pesuaineilla lotraamisen jälkeen.

Söndag

Tänään käytiin mökillä katsomassa, että paikat on kunnossa. Siellä oli tosi kylmä tuuli, vaikka muuten tänään on ollu aika lämmin.

Tein eilen illalla pari koulutehtävää. Oli sähköpostiin tullu torstaina yks tehtävä, ja kirjauduin vasta eilen pitkästä aikaa koulun s-postiin... :( Siinä oli dedis ollu jo 4.4. klo 00.00, mutta ei näköjään haitannu, vaikka palautin tehtävän myöhässä. Tänään tuli opettajalta arviointi tehtävästä: hyväksytty! :) Se tehtävä koski tuotantoeläinten merkitsemistä ja rekisteröintiä.
Tein eilen myös raksan tehtäviä. Toisessa tehtävässä piti tehdä lyhyt esitys määrätystä työkalusta. Mun työkalu oli pieni monitoimikone eli suorahiomakone. En oo ikinä ennen kuullutkaan kyseisestä laitteesta, mutta kirjottelin sit jotain ja laitoin pari kuvaa...
Toinen raksan tehtävä liittyi rakennusbyrokratiaan. Se oli paljon hankalampi, koska en meinannu löytää vastauksia kysymyksiin eikä oikein ollu motivaatiotakaan. Voi olla, että meni vähän pieleen... :D

En muista laitoinko nää puppana-kuvat jo...

Moti hukas

Nyt ei millään pysty keskittyy koulutehtäviin. Niitä on paljon, enkä saa otetta mistään. Kuvasin sitte itteeni läppärin kameralla. 😆

Leijonanharja.

Kirjakatsaus

Meillä on koulussa ollut nyt käytössä kolme kirjaa:
1. Heikki Sirkkula ja Susanna Tauriainen (toim.): Eläinten lääkintä ja hoito - käsikirja eläintenhoitajille. 2013.
-Tietoa löytyy, mutta niin löytyy ärsyttäviä kirjoitusvirheitäkin. Latinalaisista nimistä ei voi olla ollenkaan varma, että ne on kirjoitettu oikein, mutta ei voi kyllä olla suomenkielisistäkään. Esim. "hengityseläimet", vaikka pitäisi tietenkin olla "hengityselimet". Todella typeriä virheitä. Lisäksi lauserakenteissa on virheitä ja joskus pitää lukea lause monta kertaa, jotta tajuaisi, mitä oikein tarkoitetaan. Tämän kirjan varaan en jättäisi eläintenhoitajan koulutustani ja ammattiani. Kirja maksaa n. 50 eurosta ylöspäin.

Opetushallituksen sivuilla kirjaa kuvaillaan näin: "Oppikirjan perusajatuksena on selittää, miksi eläimiä hoidetaan jollakin tietyllä tavalla. Kirjassa ei ole ohjeita siitä, kuinka paljon heiniä hevoselle pitää antaa, vaan miksi niitä on annettava. Kirjassa ei myöskään ole selitetty yksityiskohtaisesti erilaisten sairauksien oireita ja hoito-ohjeita, mutta selvitetään sairauksien etenemistä ja millaisiin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota. Kirja käsittelee periaatteessa kaikkia eläimiä, mutta ei yksityiskohtaisesti mitään. Marsu ja hevonen hengittävät samalla tavalla, on siis tiedettävä, miten hengitys normaalisti toimii, jotta ymmärtäisi poikkeamat. Kirja on tarkoitettu eläintenhoitajille, eläinlääkärin avustajille ja muille, jotka työskentelevät eläinten kanssa tai harrastavat laajemmin toimintaa eläinten kanssa."

2. Päivi Ylikorpi: Kissanhoidon käsikirja. 2018
-Tykkäsin. Välillä ehkä vähän toistava ja lapsellinenkin. Mutta hyvä.

 Adlibriksessä kuvataan näin: "Kissanhoidon käsikirja on ensimmäinen kattava suomenkielinen opas kissan hoitamiseen. Kirjassa annetaan kokonaiskuva siitä, miten käsitellä, hoitaa ja ruokkia kissaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjassa kerrotaan myös tavallisimpien käyttäytymisongelmien syistä ja annetaan ohjeet niiden ratkaisemiseen.

Kirjan kolmannessa, uudistetussa laitoksessa on uutta tietoa muun muassa kissan hankinnasta ja valinnasta sekä vanhan kissan hyvinvoinnista. Lisäksi esitetään uusia keinoja kissan aktivointiin ja virikkeellistämiseen ja paneudutaan syvällisemmin kissan ruokintaan.
Kirja pohjautuu ajantasaiseen tutkimustietoon. Se soveltuu paitsi kaikille kissanomistajille myös eläintenhoidon perus- ja ammattitutkinnon oppikirjaksi sekä eläinlääkäriasemien, hoitoloiden ja löytöeläintalojen käyttöön."

Adlibriksessä hinta 27,10 e.

3. Riitta Kempe, Minna Leppänen, Katariina Mäki: Koiran ruokinta ja hoito. 2010
-En ole vielä ehtinyt lukea, mutta selaillessani vaikuttaa kattavalta ja näppärältä oppaalta.

Adlibriksessä kuvataan näin: "Koiran ruokinta ja hoito -kirja antaa käytännönläheistä tietoa eri käyttötarkoituksessa ja elämänvaiheessa olevien koirien ravinnontarpeesta ja ruokinnasta: pennut, kantavat ja imettävät nartut, aikuiset, ikääntyvät, vanhat sekä käyttö- ja kilpakoirat. Julkaisu perehdyttää koiran ruuansulatukseen ja energian- ja muiden ravintoaineiden tarpeisiin. Se opastaa käyttö- ja kilpakoirien ruokintatekniikassa lyhyt- ja pitkäkestoisissa suorituksissa. Kirjan ohjeiden avulla osaat rakentaa koirallesi tasapainoisen ruokavalion kotiruokaa käytettäessä tai valita oikean valmisruuan. Lisäksi julkaisusta saa perustiedot koiran terveydenhuollosta, kuten rokotuksista, loishäädöstä ja hygieniasta, terveysongelmista ja niiden hoidosta sekä lisääntymisestä ja jalostuksesta. Kirja auttaa valitsemaan itsellesi sopivan koirarodun ja pennun, ja lisäksi saat tietoa koiran hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Julkaisuun on koottu koti- ja ulkomaista tutkimustietoa ja parhaita käytäntöjä suomalaisilta koira-alan asiantuntijoilta."

Adlibriksessä 33,50 e.

Meidän ei ole ollut pakko ostaa eikä edes lukea näitä kirjoja. Näitä ovat opettajat käyttäneet opetusmateriaaliensa pohjina. Itse lainasin kuitenkin nämä kirjat kirjastosta.

Mä oon niin lande

Nyt oon taas takas äiskän ja iskän hoteissa. 💜

Päätin tänään tulla, vaikka väsytti tosi paljon, ja kun katsoin mun matkalaukkua ja muita mukaan otettavia tavaroita, niin väsytti ja ahdisti vielä enemmän... (kello, taulut ja pelit ei lähteny mukaan 😉)
Matkalaukullinen vaatteita, yhdessä kassissa koulukansioita ja kirjoja, yhdessä kassissa kenkiä, yhdessä kassissa SodaStream (kyllä, otin sen mukaan, koska janoan kuplavettä), yhdessä kassissa suihkutarvikkeita ym. sälää, yhdessä kassissa läppäri, reititin ja johtoja, olkalaukku...
ONNEKS on oma auto.

Testasin EKAA kertaa elämässäni läppärin kameraa. Siis web-kameraa? Tollaset kuvathan oli muotia joskus kymmenen vuotta sitten? Mä en oo ikinä ennen ottanu web-kamerakuvia. Mä oon aina jäljessä näissä trendijutuissa.