Koulunkäynti on todella muuttunut.

Meillä alkoi torstaina koulu. Kevyesti maaseutuyrittämisen kurssilla, eli yrityksen perustamista, liiketoimintasuunnitelmaa, verotusta, markkinointia... Mielenkiintoista, mutta mulla ei aivokapasiteetti tunnu riittävän niihin laskutoimituksiin, siis liikevaihdot ja pääomatulot ja ansiotulot ja osingot...

Yritän miettiä, minkä yrityksen "perustaisin". Onneksi ei tarvi oikeasti perustaa mitään, vaan mielikuvitusyritys ja siihen sitten kaikki. Ehkä perustan alpakkatilan, niin saan opiskeltua niitä alpakoita, kun kerran koululla ei enää alpakoita ja alpakkakursseja ole. 

Päivitettiin myös hokseja, eli mitä on opiskeltu ja saatu päätökseen ja mitä on vielä jäljellä. Mä tiesin kyllä jo syksyllä, että mun pitää ilmoittautua Kestävän kehityksen kurssille ja suorittaa se, eli tehdä Moodlessa tehtäviä. Mutta jotenkin väsyneenä työssäoppimisesta ja pimeästä syksystä ja kaikesta mahdollisesta sekoitin valinnaisen kestävän kehityksen kurssin ja pakollisen kestävän kehityksen kurssin. Etsin näitä kursseja itekseni Moodlesta ja ilmoittauduin yhdelle, mutta sitten luulin sen olevan joku eri kuin mitä piti ja poistuin kurssilta. Ilmoittauduin toiselle ja olen sillä kurssilla vieläkin, mutta se on väärä. Olis pitäny olla se, mille ekaks ilmoittauduin. Ja se ois pitäny olla tehtynä 31.12.20. Tietenkin. Ja nyt ei ole tilaa millään Keke-kurssilla ennen syksyä. Mutta se ei todellakaan haittaa, koska mulla on tälle keväälle ihan tarpeeksi kaikenlaista. 

Tästä lapusta nyt näen sitten, mitä on tehty ja mitä tulossa.

Näillä yritystoimintakursseilla näin, miten koulunkäynti on taas muuttunut. Mulle oli vaikee tilanne jo se, että läppäriä pidettiin tunneilla (ei tässä koulussa, vaan aiemmin) eikä kukaan ottanut esille vihkoa ja kyniä, niin kuin minä. Nyt sitten ei ole vihkoa, ei kyniä eikä edes läppäriä, vaan puhelin. Otetaan kuvia opettajan powerpoint-esityksistä. Otetaan kuvia jopa siitä, mitä opettaja kirjoittaa taululle. 👀🙈

Mä oon ihan hölmistynyt. Okei, ei kaikkea ehdi kirjoittaa ylös, koska tahti on välillä todella nopea, jolloin minäkin otan kuvan ja kirjoitan sen sitten myöhemmin vihkoon. Kotona kirjoitan kaiken puhtaaksi toiseen vihkoon. Kirjoitan kynällä paperille. Kirjoitan siis käsin. Omalla kädellä kuulakärkikynällä puusta valmistetulle paperille.

Kyllä nämä nyt ehtii kirjoittaa tunnilla vihkoon. En tiedä, onko se laiskuutta vai ihan pelkästään nykyaikaa. Mutta kun katselee tunnilla muita opiskelijoita, varsinkin niitä nuorempia, niin heidän tuntinsa menee puhelimen räpläämiseen. Osa tuijottaa tiktokia tai jotain, osa instagramia, osa pelaa jotain. Sillä aikaa ehtisi kirjoittaa asioita ylös. Mutta joo, mä olen vanha. En ole edes varmaan millenniaali. Nuorimmat kanssaopiskelijoistani ovat NOLLAREITA. Opin tämän sanan juuri pari päivää sitten.

No, minä teen omalla tavallani. Minä opin parhaiten kuuntelemalla ja kirjoittamalla ylös, mitä opettaja sanoo. Sen jälkeen luen muistiinpanoni ja kirjoitan ne puhtaaksi. Mä oon aina joutunu tekee ihan törkeesti töitä oppiakseni ja muistaakseni oppimani. Onnea heille, jotka eivät edes kuuntele tunnilla ja onnistuvat silti hienosti.