Me oltiin yhdessä 2 vuotta, kuukausi ja 4 päivää

 Huomasin, että viime postaukseni on saanut ihan ennätysmäisen suosion. Sitä on luettu yli 70 kertaa, jos näihin bloggerin tilastoihin on uskomista.

Haluaisinkin nyt tietää, että mikä oli edellisen postaukseni suosion syy. Oliko se otsikossa mainitsemani ero vai kuvat kesäkuulta? Vai niin kaunis kuvani?

Toivon, että kommentoisitte. Mikä sai kaikki teidät klikkaamaan otsikkoani ja katsomaan, mistä kirjoitan?

Oliko se ero? Sinänsä surullista, että ihmisiä kiinnostaa se, että jouduin luopumaan ihmisestä, jota oikeasti rakastin. Me oltiin yhdessä yli kaks vuotta, kihloissa melkein kaks vuotta. Rakastin häntä. Rakastin sitä, kun me tehtiin paljon asioita yhdessä. Käytiin Ähtärissä katsomassa pandoja, käytiin Kiviniityn kotieläinpuistossa katsomassa eläimiä, käytiin Ritavuoren luonnonsuojelualueella retkeilemässä, käytiin tutustumassa mun silloiseen tulevaan ja tämänhetkiseen opiskelupaikkaan Kokemäellä. Rakastin sitä, että hänen kanssaan voi käydä kävelyillä ja katsoa elokuvia.

Lopulta vain se ei enää toiminut. Mä haluan päästä eteenpäin elämässä, vaikka mullakin on vaikeaa. Mulla on masennusta ja ahdistuneisuutta, mutta mä käyn psykologilla ja hoidan itseäni. Opiskelen ja teen töitä. Teen töitä niin fyysisesti kuin psyykkisesti itseni kanssa. Hän ei sitä vaan tehnyt. Hänelläkin oli ja on ongelmia, mutta hän ei tehnyt mitään niiden ratkaisemiseksi. Tai teki, mutta ei aktiivisesti. Mä olin se, joka huolehti niin minusta kuin hänestä. Mun voimat ei vaan riittäneet. 

Edelleen kaipaan häntä. Kaipaan meitä. Mutta jos haluan päästä eteenpäin, mun on mentävä sinne yksin. En pysty huolehtimaan toisesta, kun mulla on omakin elämä elettävänä ja omat ongelmani selvitettävänä.

Mutta jos teidän mielenkiintonne kohdistui kesäkuun kuviin, niin hienoa. Mulla on ollut, kaikesta huolimatta, kiva kesäkuu. Olen ollut töissä, olen ollut maalla järven rannalla. Töiden lomassa on voinut käydä uimassa. Maalla tämä kauhea kuumuus ei tunnu niin pahalta kuin täällä kaupungissa. Tämä 30-neliöinen kämppä on erittäin tukala näinä helteinä. 

Mutta jos teitä kiinnostaa muuten vaan mun elämä, niin se on tosi kiva. Seuratkaa jatkossakin. Tosin voin sanoa, että näin kesällä tulen kirjoittamaan aika harvoin. Enkä lupaa mitään päivitystulvaa myöhemminkään.

Kommentoikaa! Olen kiitollinen kaikista kommenteista ja lupaan vastata, ainakin jossain vaiheessa.

Hyvää kesää kaikille!