Parisuhteessa sähköjäniksen kanssa

Oon tosiaan sairaslomalla uupumuksen vuoksi tän kuun loppuun asti. Mutta kun kumppanina on levoton sielu, tekemistä ja menemistä riittää. Viime viikolla oli kaikenlaista ohjelmaa. Eilen käytiin mun vanhempien luona, kun äidillä oli synttärit. Siellä sitten kumppanini järjesti meille tällekin viikolle ja vielä ensi viikollekin ohjelmaa, kun tällä viikolla lähdetään Somerolla käymään ja ens viikolla mennään muutamaksi päiväksi mökille.

Nyt rakkaani kumppanini kävi tossa touhuamassa, että se lähtee huomenna päivällä kalareissulle kaverinsa kanssa. Ei siinä mitään, onhan ne niitä kalareissuja tehnyt. Muttakun nyt se on menossa jonnekin minne on matkaa jotain 80 km. Ja me tosiaan ollaan lähdössä sinne Somerolle seuraavana aamuna klo 8.

Saatiin onneks sovittua, että ne tulee kotiin puolilta öin, jotta rakkaani ehtii nukkuakin. Ei oo kiva, että lähdetään kesäretkelle ja toinen on kuin nukkuneen rukous, koska kaikki pitää järjestää samaan syssyyn.

Ehkä se on ihan luontaista rakkaalleni, että sillä on paljon ohjelmaa joka päivä. Mä taas oon (nyt, ehkä yleensäkin) niin väsynyt jo muutamasta menosta viikossa. Ihme että jaksoin sielä töissä käydä, koska nyt tuntuu, etten selviä oikein mistään. Mä aloin jo eilen (kun kuulin meiän kesäretkestä) stressata että miten mä jaksan. Sitten kun pitää vielä stressata kumppaninkin menoista...

Mä haluisin nyt vaan olla kotona. Onhan se kiva, että on kesäretki ja mökkireissu tulossa, mutta se sais sitten näille parille viikkoa riittää. Pakkoko se on joka päivä mennä jonnekin...