Minä otin lopputilin. En vaan jaksanut enää. Noin kolme kuukautta jaksoin. Alussa olin todella innostunut ja onnellinen työpaikastani. Niin mun juttu! Ja olisi vieläkin, jos vaan kestäisin painetta ja stressiä paremmin. Minä uuvuin. Motivaatio meni. En halunnut pakottaa itseäni jatkamaan vain rahan takia, vaan päätin lopettaa.
Se ei ollut helppo päätös, mutta pakollinen. Olin onneton ja uupunut. Nyt olen pettynyt itseeni, koska en pystynytkään työelämään. Vapaapäivät eivät riittäneet, jotta olisin toipunut työn paineista ja väsymyksestä. Ahdisti. Nyt ahdistaa. Harmittaa. Masentaa. Mikään ei kiinnosta.
Mutta nyt lepään ja pohdin, mitä sitten taas tehdään.
Rakas päiväkirja...Tämä blogi ei sisällä kiillotettua pintaa eikä muokattuja kuvia, vaan tavallista elämää rosoja silottelematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti