Hei. Tiedän, etten ole kirjoittanut tänne todella pitkään aikaan. Enkä tiedä tuleeko tätäkään lukemaan enää kukaan. Mutta kirjoitan kuitenkin. Tässä on tapahtunut paljon tämän puolen vuoden aikana. Ehkä tämä selittää miksi olen ollut hiljainen.
Vuoden alusta muutin uuteen asuntooni. Aloitin kasvatustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa. Tein töitä kaupan alalla. Kaikki tuntui olevan hyvin. Kunnes ei ollutkaan.
Tuli eteen kuolema. Mun ex-miehen. Yllättäen ja vasten kasvoja. Me oltiin erottu, mutta ihan hyvissä väleissä. En ole osannut siitä puhua. En osaa vieläkään. Siksi olen ollut hiljaa. En aio kertoa syytä hänen poismenoonsa, en edes osaa. Tää tuntuu niin helvetin vaikeelta edes kirjoittaa tästä.
Niin karulta kuin se kuulostaakin, olen sysännyt koko ajatuksen syrjään. Okei, olin hautajaisissa ja siellä arkun äärellä romahdin. Mun olis pitänyt sanoa jotain kaunista kukkia laskiessani, mutta en saanut sanaa suustani.
Mun selviytymiskeino on sysätä kaikki kamalat asiat jonnekin pimeisiin sopukoihin, joista ne sitten kuitenkin jossain vaiheessa tulvivat vastaan. Tää oli mulle tosi kova paikka. Tää oli monelle tosi kova paikka.
Tää ei ollu mulle eka kerta. Olen menettänyt läheisiäni ennenkin. Ystävänirakkaani Teemun, ystävänirakkaani Jukan ja ihanan mummini. Kaksi ensimmäistä kuolivat nuorina, mummini sai elää jopa 95-vuotiaaksi asti.
Mikään ei tee kuitenkaan tästä helpompaa. Ei voi sanoa, että oli hänen aikansa mennä tai että näin Luoja tahtoi. Tai voi sanoa, mutta ei se tee mistään helpompaa.
No, sitten. Olin töissä StaffPointilla muutaman kuukauden, ja viihdyin tosi hyvin. Tein kaupoissa kassan töitä. Sitten hain kuitenkin Prismallekin töihin ja sain sieltä osa-aikaisen pestin kesäksi. Siellä olen sitten ollut toukokuusta lähtien. Olen saanut sieltä suoraan niin paljon töitä, etten ole Staffilla kerennyt olemaankaan. Prismalla teen hyllytyshommia PT- eli päivittäistavarapuolella. Se onkin niin monipuolista ettei sanat riitä kertomaan. Mutta ainakin saa liikuntaa. :)
Opiskelut avoimessa on tauolla, jollei kokonaan loppuneet. En kerta kaikkiaan jaksa ja ehdi opiskella töiden ohella. Hatun nosto kaikille niille, jotka sen tekevät!
Ja joo, mulle tuli kissa toukokuun alussa! Sirpa från Sverige muutti mun luo! Hän on 9-vuotias peruskissa. Hyvin on sopeutunut, todella sylikissa. Rakas otus.
Kuvia tähän postaukseen ei nyt tule, koska en jaksa niitä etsiä.
Kirjoitan taas, kun jaksan.
<3 Täällä ollaan kuulolla.
VastaaPoista