Olen olemassa, vain niin ahdistunut ja stressaantunut, ettei ole tehnyt mieli kirjoittaa. Päivät kuluu opiskellessa, vaikka meillä ei luentoja olekaan ollut kuin 1-2 kertaa viikossa. Yritystoiminnan perusteita yritän selvittää itselleni ja sitä, miten ihmeessä saan tehdyksi liiketoimintasuunnitelman jostain keksimästäni yrityksestä, kun en vaan tajua näitä juttuja.
Tuntuu, että tää opiskeluvuosi, tai jo tämä kevät on täynnä kaikkea stressaavaa.
Onneks pääsin vihdoin viimein uudelleen psykologille. Mun tapaamiset päättyivät viime vuoden elokuussa edellisellä paikkakunnalla. Silloin tehtiin lähete uudelle paikkakunnalle, ja odotin sieltä vastausta koko syksyn ja vielä alkuvuottakin, kunnes vihdoin sain koulun kuraattorin avulla soitettua ja kysyttyä, mitä sille lähetteelle kuuluu. No sehän ei ollut koskaan mennyt sinne uudelle paikkakunnalle. Uusi lähete lähetettiin sitten kirjallisesti, ja vihdoin viimein puolen vuoden odottelun jälkeen pääsin jälleen tuen piiriin. Tokihan koulullakin on psykologi ja kuraattori, mutta on hyvä olla auttajia myös koulun ulkopuolella. Koululla jutellaan kouluasioista ja muualla sitten muista. Kyllä niitä ongelmia löytyy ihan riittävästi useammallekin hoitajalle.
Päivä kerrallaan vaan ja välillä kivojakin juttuja, kuten pitsalla käynti rakkaan kanssa tai viiniä viikonloppuna. Välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti