maanantai 22. marraskuuta 2021

Se oli siinä!

Nyt se on ohi. Koulu. Olen eläintenhoitaja. Tai todistusta ei ole tullut vielä, mutta kuitenkin.

En oikein tiedä, mitä ajatella. Olen toki onnellinen ja tyytyväinen, helpottunutkin. Pari kolme kuukautta sitten itkin navetan lattialla väsymystäni ja olin varma, että keskeytän opinnot. Onneksi en keskeyttänyt. Sisulla painoin raskaat navettaviikot ja jännittävät näytöt. Navettanäyttö meni sittenkin nappiin ja sain arvosanan 3. Sitten oli koiraharjoittelu ja jälleen lopuksi näyttö, josta arvosana 3. Nyt viime viikolla tein viimeiset pieneläinhoitovuorot (ma, ke, pe, la, su). Perjantaina oli näyttö, arvosanaa en vielä tiedä, mutta odottaisin jälleen kolmosta. Oon sellainen keskinkertainen ollut aina.

Mutta kaks vuotta meni jotenkin nopeasti. Ja otti todella päähän, että just silloin, kun aloitin opinnot, tuli korona, joka pilasi kaiken. Jouduttiin melkein heti etäopetukseen, eikä siinä sitten pystynyt tutustumaan muihin ryhmän opiskelijoihin kuin lähiopetuksessa. Samoin opiskelu oli sitten sitä, että istuin läppärin äärellä kuuntelemassa teams-luentoja. Loppupäivä tehtiin itsenäisesti tehtäviä. 

Tänään oon pikkuhiljaa paketoinut tätä 30 neliön kämppää, jota olen yrittänyt kodiksi kutsua tämän vajaa kaksi vuotta. Kodilta tämä ei vain ole oikein tuntunut. Lähinnä sellaiselta väliajan kortteerilta, opiskelijaboxilta. Ei tänne saanut edes verhoja ikkunaan, kun ei ollut verhotankoakaan, eikä naulakkokaan pysynyt seinässä, kun ruuvit hellitti, vaikkei ollut paljon edes painoa. 

Huomenna lähden vanhempieni luokse. Yritän pakata pieneen autooni niin paljon näistä lopuista tavaroista kuin suinkin mahtuu (miten näin pieneen asuntoon voi edes mahtua näin paljon tavaraa???) ja sitten tullaan taas pakun ja peräkärryn kanssa hakemaan huonekaluja.

Vähän kuvia kuluneelta kuulta:

Tein isänpäiväkakun:


Ajelin isänpäivän iltana takaisin Kokemäelle:

Maanantaina 15.11. alkoi pieneläinvuorot:

Ranskanluppa:

Viljakäärme:

 Sain kukkia ihanalta ystävänaapuriltani. Häntä ja hänen pientä poikaansa tulee ikävä, mutta varmasti kyläilemme toistemme luona jatkossakin:

Pänttäsin näyttöön:

Tokeegekko:


Vähän kanien rapsuttelua ja harjaamista:


Läksärikahvittelut ystävänaapurin kanssa. Sain häneltä aivan parhaat korvikset! 💓

Keltatöyhtökakadu:

Harmaapapukaija (eli jako). Grolle tykkää puhua. Se sanoo esim. Huomenta, Hei Grolle, Moro, Hyvää yötä. Se osaa myös vislata.

Iguaani:

Punakorvakilpikonna:


Kylvetin akaattikotiloita:

Tänään söin pullaa:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti