lauantai 25. joulukuuta 2021

Hyvää joulua! Kuukausikatsaus. Suuria asioita. Loistavaa uutta vuotta!

Nyt on jouluhässäköistä selvitty ja ehditään vähän hengähtää ennen kuin arki taas alkaa. Eilen oli jouluaatto. Vietin sen vanhempieni sekä veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Saunottiin, syötiin ja jaettiin lahjat. Sain navigaattorin autoon, pussilakanasetin, suklaata, seinäkalenterin, pyyheliinoja ja kahvia :)

Tuli sentään myös lunta jouluksi ja nyt on ollut todella kaunista ulkona, kun on lunta ja aurinko paistaa. Pakkasta on ollut siinä 10-18 astetta.




Ja mitäs muuta tässä nyt on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi kirjoittelin? No, kuulkaa paljon! Tai ainakin suuria asioita!

Valmistuin eläintenhoitajaksi ja muutin pois Kokemäeltä. Marraskuun lopussa hain isän kanssa tavarani pois. Oon nyt asustellu vanhempieni luona.


Ihmeen paljon (aivan liikaa) tavaraa mahtui 30 neliön asuntoon. 

Vähän shoppailuonnea, kun ostin uudet työhousut ja uuden talvitakin. :)


Joulukuun alussa alkoi tapahtua! En alkuun viitsinyt huudella asiasta, joten jouduin virnistelemään itsekseni.

OSTIN ASUNNON! Kokemäeltä muuton jälkeen olin vähän hermostunut, kun mietin, että joudun asumaan vanhempien nurkissa ties kuinka kauan ennen kuin löydän itelleni oman kodin. Sitten se löytyi! Ihan huippumesta, rivarinpötkö, ei keskustassa, mutta ei kaukanakaan. Semmonen 60 neliöö. Pääsen muuttaan sinne tammikuussa. Annoin edellisille asukkaille ja itelleni joulurauhan.

Joulukuun alussa tapasin erään ystäväni pitkästä aikaa. Käytiin ensin kaffella/syömässä ja sit mentiin leffaan kattoon Syke:Hätätila. Oli tosi kivaa!

Vanhempien kanssa käytiin jo joulukuun alussa vähän maisteleen jouluruokaa, ja itsenäisyyspäivän tienoilla aloin laitella joulukoristeita vanhempien luona yläkerrassa (joka on nyt ollut mun valtakuntaa).


Kelit oli kauniita.




Tutkintotodistus saapui 10.12. ja samana päivänä sain uuden kotini avaimet.


Pitihän ne pari pientä lumiukkoakin tehdä. Lumi ei ollut ihan kunnon suojalunta, joten vähän oli haasteita, mutta ihan ok. :D



Leivoin veljelle ja hänen vaimolleen pipareita, jotka koristelin ja laitoin lasipurkkiin. Purkin sitten paketoin ja tadaa, heidän joululahjansa oli valmis!

 

Sitten päätin, että alan jälleen opiskella! Tällä kertaa avoimessa yliopistossa kasvatustieteitä. Suunnitteilla on, että haen avoimen väylän kautta opiskelemaan varhaiskasvatusta. Katsotaan nyt, miten tämä tästä lähtee. Oon jo puolisen vuotta lukenu kasvatustieteen perusopintojen kirjoja, ne alkaa olla jo kaikki luettu. :D Silloinkin, kun piti opiskella eläintenhoitaja-opintojen kokeisiin/näyttöihin, luin mieluummin kasvatustieteen kirjoja...

Mullahan on jo filosofian maisterin tutkinto (v. 2012), pääaineena opiskelin pohjoismaisia kieliä, sivuaineena espanja ja kansatiede. Uskon kuitenkin hyötyväni kasvatustieteen opinnoista.


Kaiken härdellin keskellä halusin vähän omaa aikaa, ja lähdin katsomaan Tunturin tarina -elokuvan. Oli ihanan satumainen.

 

Hain samalla postista turkulaisen ystäväni mulle lähettämän paketin. Aivan ihana yllätys! Mun ystävät tietää jo tarkalleen, millä mut saa iloiseksi: alpakoilla ja yksisarvisilla :) 💖

Ja pitihän noita piparimuotteja sitten heti päästä kokeilemaan. Yksisarviset oli haastavampia, koska niissä oli noita "pieniä ulokkeita", jotka helposti joko katkes tai paloi. Alpakoista sitten tuli tuollaisia söpöjä pulleroita, ihan ku niillä olis semmonen paksu talviturkki. :)

Näin yhtä tamperelaista ystävääni ja ilahdutin häntä tarroilla. Noi nakki-tarrat varsinkin oli mun mielestä niin sairaan hauskoja. Olin vähän huolissani, että ymmärtääkö mun ystävä niitä, mut hän repes niin mahtavaan nauruun, että pelko oli turha. :D


Ostin itelleni TAAS uuden kalenterin. Mun on vaan aina saatava tämmösiä kalentereita, vaikka vanhakin ois vielä kesken. :D






Sitten alkoi se armoton joulusiivoaminen. Välillä nautittiin glögiä ja pipareita.

Ja sitten tuli joulu.

Kohta alkaa UUSI VUOSI! Paljon kaikkea jännittävää tulossa. :) Toivottavasti teidänkin joulu on mennyt hyvin ja toivottavasti teidän uusi vuotenne alkaa loistavasti!

maanantai 22. marraskuuta 2021

Se oli siinä!

Nyt se on ohi. Koulu. Olen eläintenhoitaja. Tai todistusta ei ole tullut vielä, mutta kuitenkin.

En oikein tiedä, mitä ajatella. Olen toki onnellinen ja tyytyväinen, helpottunutkin. Pari kolme kuukautta sitten itkin navetan lattialla väsymystäni ja olin varma, että keskeytän opinnot. Onneksi en keskeyttänyt. Sisulla painoin raskaat navettaviikot ja jännittävät näytöt. Navettanäyttö meni sittenkin nappiin ja sain arvosanan 3. Sitten oli koiraharjoittelu ja jälleen lopuksi näyttö, josta arvosana 3. Nyt viime viikolla tein viimeiset pieneläinhoitovuorot (ma, ke, pe, la, su). Perjantaina oli näyttö, arvosanaa en vielä tiedä, mutta odottaisin jälleen kolmosta. Oon sellainen keskinkertainen ollut aina.

Mutta kaks vuotta meni jotenkin nopeasti. Ja otti todella päähän, että just silloin, kun aloitin opinnot, tuli korona, joka pilasi kaiken. Jouduttiin melkein heti etäopetukseen, eikä siinä sitten pystynyt tutustumaan muihin ryhmän opiskelijoihin kuin lähiopetuksessa. Samoin opiskelu oli sitten sitä, että istuin läppärin äärellä kuuntelemassa teams-luentoja. Loppupäivä tehtiin itsenäisesti tehtäviä. 

Tänään oon pikkuhiljaa paketoinut tätä 30 neliön kämppää, jota olen yrittänyt kodiksi kutsua tämän vajaa kaksi vuotta. Kodilta tämä ei vain ole oikein tuntunut. Lähinnä sellaiselta väliajan kortteerilta, opiskelijaboxilta. Ei tänne saanut edes verhoja ikkunaan, kun ei ollut verhotankoakaan, eikä naulakkokaan pysynyt seinässä, kun ruuvit hellitti, vaikkei ollut paljon edes painoa. 

Huomenna lähden vanhempieni luokse. Yritän pakata pieneen autooni niin paljon näistä lopuista tavaroista kuin suinkin mahtuu (miten näin pieneen asuntoon voi edes mahtua näin paljon tavaraa???) ja sitten tullaan taas pakun ja peräkärryn kanssa hakemaan huonekaluja.

Vähän kuvia kuluneelta kuulta:

Tein isänpäiväkakun:


Ajelin isänpäivän iltana takaisin Kokemäelle:

Maanantaina 15.11. alkoi pieneläinvuorot:

Ranskanluppa:

Viljakäärme:

 Sain kukkia ihanalta ystävänaapuriltani. Häntä ja hänen pientä poikaansa tulee ikävä, mutta varmasti kyläilemme toistemme luona jatkossakin:

Pänttäsin näyttöön:

Tokeegekko:


Vähän kanien rapsuttelua ja harjaamista:


Läksärikahvittelut ystävänaapurin kanssa. Sain häneltä aivan parhaat korvikset! 💓

Keltatöyhtökakadu:

Harmaapapukaija (eli jako). Grolle tykkää puhua. Se sanoo esim. Huomenta, Hei Grolle, Moro, Hyvää yötä. Se osaa myös vislata.

Iguaani:

Punakorvakilpikonna:


Kylvetin akaattikotiloita:

Tänään söin pullaa: