Elämää ennen ja jälkeen kesäloman ja juhannuksen.

 Heippa jälleen!

On taas aikaa kulunut edellisestä postauksesta. Ei ole juurikaan ollut kerrottavaa. Mutta nyt on. 😏

 Mutta, muistellaanpas, mitä viime postauksen jälkeen onkaan tapahtunut.

Maaliskuun lopulla kävin tuttavieni luona Lumin (mun chihu) kanssa kylässä. He olivat jo pitkään toivoneet, että toisin Lumin heidän luokseen, ja vihdoin sain aikaiseksi. (Mä oon vähän huono kyläilijä.) Lumi viihtyi, koska sai pullaa. 😐 

Odottaa pullaa:

Pääsiäisen olin töissä. Koko pääsiäisen. 

Sit olin kaameassa flunssassa viikon verran huhtikuun lopussa. 😖

Aloin opiskella itsenäisesti pohjoissaamea (ja haluaisin joskus päästä opiskelemaan suomalais-ugrilaisia kieliä tai jopa saamen kieltä ja kulttuuria). Tilasin Saamelaiskäräjiltä (Samediggi.fi) saamenkielen alkeiskirjan Cealkke dearvvuođaid. Tilauksen toimituksessa kesti, koska oli jotain lomia, ja hyvityksenä sain pienen saamenkielisen satukirjan kaupan päälle 😊 

 

Toukokuun vika päivä mun Perniön serkut ja täti kävivät mulla kylässä. 💓 Oon siis syntyjäni Perniöstä. Oli ihana nähdä heitä, vaikka mua jännitti tosi paljon. En oo ennen heitä nähnyt "livenä", vain viestitellyt Facessa. Isäni sisko oli ihana nähdä. 💗 Mun biologinen isä kuoli, kun mä olin jotain kolme vee. Silloin mut oli jo adoptoitu tänne muualle. 

Mun eka kaks viikkoa kesälomaa alkoi 1.6. Menin maalle vanhempien luokse. Siellä auttelin heitä erinäisissä hommissa, äitiä kotitöissä, isää ulkotöissä. Isän kanssa revittiin rantasaunan edustalta ruusupuskat pois ja käytiin Pinsiössä ostamassa niiden tilalle jotain puskia (en muista niiden nimiä, hanhikeita ehkä) ja ne istutettiin sitten. 

Pitkin vuotta (jo viime vuonna aloitettiin) ollaan rakenneltu isän kanssa mökille autokatosta. Se tuli valmiiksi toukokuussa. Samalla maalailtiin mökin muita ulkorakennuksia eli grillikotaa ja varastoa. Mä tykkään maalaamisesta. Ja muutenkin kaikenlainen puuhailu maalla on mukavaa vastapainoa palkkatyölle. Näin vanhemmiten musta on tullu maaseutufani. Tykkään mennä maalle kaiken hälinän jälkeen. Lumi tykkää kans, ku pääsee maaseudulle, ku siellä se saa juosta vapaana eikä tarvi aina valjaita päälleen. Paitsi jos lähdetään pidemmälle lenkille, ni tottakai laitan valjaat. Mutta Lumi on niin kiltti, että saa mennä vapaana pihalla jopa täällä kaupungissa, koska tottelee mua, kun sanon, että "tänne päin".

Mulla oli synttärit 11.6. Olin silloin edelleen vanhempien luona, enkä mitenkään ihmeemmin juhlistanut 43-vuotissynttäreitäni. Äidin kanssa tehtiin kakku ja kahviteltiin yhdessä mun veljen ja hänen vaimonsa kanssa (vauva oli toki kanssa mukana). 

Kesäloma meni äkkiä. Mietin, että ois ollu kiva ehkä mennä jonnekin käymään pienelle reissulle, mutta lopulta päätin, että on oikein kiva olla vain kotona. Oon aikalailla semmonen kotihiiri. Ja sit ku mulla on tuo pieni koira, ni sen kanssa on sitten aina mietittävä. 

Juhannusaaton olin vapaalla, olin vanhempien luona saunomassa ja grillailemassa. Sitten oonki ollut viikonlopun töissä.

Tässä tämä tällä erää.  

 

 

Sirpa. Lumi.

Olen asunut tässä asunnossa, tässä kodissani, nyt neljä vuotta. Tämä on ensimmäinen asunto, johon olen saanut ottaa lemmikkejä. Kaikissa muissa (jotka ovat toki olleet vuokra-asuntoja, ja tämä on mun oma) on ollut lemmikkikielto.

Etsin ensin kissaa. Kissahan on helppo, ei tarvi ulkoiluttaa. Mun ystävä laitto mulle viestiä, että hänellä ois kissa, joka kaipaa uutta kotia. Heille tulee vauva, joten kissa ei sovi enää kuvioon.  😣

Sirpa-kissa tuli Tukholmasta mulle 2022 juuri ennen äitienpäivää. Valitettavasti hän sairastui diabetekseen ja pistoshoidoista huolimatta hän laihtui eikä mikään auttanut, joten jouduin luopumaan hänestä, eli eutanasia tehtiin 15.3.2023.😔

Se oli mulle kova paikka. Sirpa oli vain noin 10-vuotias. Niin kaunis kissa.

 

Kotini oli tyhjä ilman Sirpaa. Olen sinkku, tai siis tahdostani itsenäinen nainen, joten ei ollut enää ketään, joka olisi tullut juosten vastaan, kun tulin töistä.

Pari vuotta mietin, että josko vaikka koira. Mutta mikä koira? Asun rivitalokaksiossa, joten sekin jo vaikuttaa rodun valintaan. Mietin myös sekarotuista, mutta mistä sellaisen voisi saada turvallisesti.

Sitten. Ihan yhtäkkiä. Kävin Kiikoisten löytöeläinpalvelun sivuilla ja näin pienen, kauniin chihuahua-tytön. Ihan ensimmäiseksi ajattelin, että en ole koskaan halunnut chihuahuaa. Mutta. ☺

Näin siinä kävi, että ihastuin. Lumi tuli mulle eka kotikokeiluun. Kokeiltiin, että miten meillä menee. Ja meillähän meni tosi hyvin. Lumi kiintyi muhun ja mä rakastuin häneen. Parin kuukauden jälkeen ostin hänet omakseni. 💓

Heli Laaksonen on paras

 Olin ystävän kanssa ihailemassa Heli Laaksosen esitystä Kivinavetalla Sastamalassa 7.3.

Ne, jotka eivät tiedä, niin Heli Laaksonen on kirjailija ja runoilija sekä luonto- ja ympäristöneuvoja. Hän käy esiintymässä eri puolella Suomea. Ja puhuu aivan ihanalla lounaismurteella. 💖 Hän on julkaissut useita teoksia, mm. Sekaherelmäpuu, Pulu uis, Raparperisyrän.

Mun ystävä laitto eka edellisenä päivänä viestiä, ettei pääsekään, koska oli kipeenä. No, mähän olin ihan paniikissa, koska: 1) mun pitää mennä yksin, 2) sinne on pakko laittaa jotain "parempaa seppälää" päälle, ja mä en ikinä viihdy missään sellaisessa, 3) jännitin, koska aina jännitän tällaisia, 4) mietin jo valmiiksi, mikä kaikki voi mennä pieleen 😕 No, mutta mun ystävä soitti sitten vähän ennen kuin olin lähdössä tilaisuuteen, että pääsee kuitenkin!  Ette arvaa, kuinka ilahtunut olin! Huh! Ei tarvi mennä yksin!

Ilta oli oikein onnistunut! Oli todella hauskaa! Heli vaan on niin hyvä puhumaan.

Sitten oli vielä kirjamyynti. En ostanut kirjaa, mutta ostin pinssin ja sain kirjan kaupanpäälle!

Helillä oli tuollainen hauska kukkaseppele, joka nyt ei valitettavasti näy kuvassa. Mutta hän on kerännyt siihen aina jotain jokaisesta kaupungista, jossa hän on käynyt esiintymässä. Siellä on mm. muovinen broilerinkoipi, Sastamalan Vanhan Pappilan servetistä tehty rusetti yms. 

 

 Yllä pinssi, jonka ostin. Kuvaa mua tosi hyvin. Ja tuon kirjan sain kaupanpäälle. Siel luki:

 Oli aivan ihana ilta. En käy useinkaan missään, mutta nyt sain vahvistusta siihen, että kandee!

Lattiaremontti

 Heips!

Mulla oli talviloma 15.-21.2. Veljenpojan ristiäiset oli 15.2. 💓

Loma meni ihan hyvin ja nopeaan. Mutta. Jo viime vuoden puolella havaitsin, että keittiön lattia alkoi pullistua. Raksamies kävi sitä kattomassa ja oli varma, että kyse on vain siitä, että lattia ei päässyt liikkumaan, joten teki sille tilaa. Lattia ei laskenut, joten isä päätti purkaa vinyylit pois. Alta paljastui palaparketti, joka oli noussut. Syytä ei tiedetä, voi olla että on ollut joku kosteusvahinko? En tiedä. Talo kokonaisuudessaan on jo jotain yli 30 vuotta vanha. En tiedä, milloin palaparketin päälle päätettiin tehdä vinyylilattia. Mysteeri.

Noh. Palaparketista otettiin pahimmat osat pois, niihin kohtiin tasoitetta ja koko palaparketin päälle uusi vinyylilankkulattia. Tätä on nyt tehty muutamia päiviä, mutta nyt se on valmis. ☺ Ja hieno tuli!

Olkkarissa on vielä tuollainen vanha vinyyli, toivottavasti se ei ala pullistella. 😐 

Nyt on sit taas ollu töitä. Mutta ulkona on tänään ollut keväinen ilma!

 

Lyhyt kertomus siitä, miksi blogi unohtui. (okei, aika pitkä selostus)

 Tässä on ollut vähän kaikenlaista. Piste.

...

...

No ei vaan. Tai siis joo.

Pari viime vuotta ei oo ollu mistään helpoimmasta päästä. En lähde avaamaan syntyjä syviä, mutta on ollut aika heviä henkisesti. Itsellä kaikki oli se, että kävin töissä ja menin kotiin. Kerran katsoin leffaa kaverin kanssa. Kävin joskus kävelyllä. Kävin vanhempien luona. Tein palapelejä yksin kotona. Näin toista ystävää. Ja kolmannen kanssa kävin syömässä. (Herranjumala, täähän on jo on ihan ihmeellinen vuosi ollut [eletään siis vuoden 2023 loppua ja 2024 alkua]). Otin kaks uutta tatuointia (eka on puolipiste vasemmassa ranteessa, jonka otin aikoja sitten, toka on ankh-risti oikeassa ranteessa ja kolmas on infinity-times-infinity oikeassa olkapäässä [jos olette katsoneet Revenge-sarjaa, niin tiedätte:])

Oli kesäloma 2024. Kävin Kokemäellä ystävän luona. 💖 Täytin 41. 👿 

Sain paniikkikohtauksen töissä, koska itseni mielestä en osannut mitään.

Käytiin Kangasalla vanhempien kanssa katsomassa Vaimoni Maurice, jossa oli Salkkari-näyttelijät. 

Kävin veljen ja hänen vaimonsa kanssa Turussa. 💗mm. Turun linnassa ja sitten shoppailemassa.

Jouluaaton ja joulupäivän 2024 olin vanhempien luona. 

Koko ajan olen haaveillut koirasta. En tiennyt yhtään, millaisen koiran haluaisin. Pienen tietysti, koska asun rivarikaksiossa ja pienet syö vähemmän... Sitten törmäsin löytöeläinpalvelun sivuilla pieneen chihu-tyttöön ja olin myyty! Lumi tuli mulle kotikokeiluun 27.3.25. ja jäi mulle. (maksoin toki) 💓

Lumi on ihana kainaloinen, joka sopeutu mun kanssa olemiseen todella nopeasti. Vähän aikaa vei tottua siihen, että käytiin vanhempieni luona, mutta heihinkin tottui suht nopeasti ja nykyään rakastaa heitä. :) sitten oli myös mun veli ja hänen vaimonsa, joita Lumi näki aluksi vain harvoin, joten heidän kanssaan meni tovi tottua. Ja kun he vielä saivat vauvan, niin oli jälleen uutta totuttavaa, mutta heidän kaikkien kanssa menee nykyään todella hyvin! 💕💕💕

Omien töideni ohella olen autellut vanhempia mökeillä ja kotona. 

Täytin 42 vuotta. Ikäkriisi pahenee vuosi vuodelta, enkä halua ajatella tulevaisuutta, mutta sitä on vähän pakko tässä vaiheessa miettiä. Vanhempanikin vanhenee. Kummallakin lähestyy 80 vuotta. Olen yrittänyt käydä heidän luonaan usein, ja auttaa heitä töissä. Mökkejä ei enää vuokrailla siihen tahtiin mitä ennen, mutta kotitöitä ja muita hommia löytyy, joissa voin auttaa. 

Heinäkuussa 2025 mulla alkoi toinen kesäloma (jaan aina kun mahdollista kesälomani kahteen 2 viikon pätkään) ja kävin Raumalla ystäväni luona (muutti sinne Kokemäeltä). Raum oli hyvä mut kuum! Käytiin meren rannalla ja jossain toritapahtumassa. Ja tottakai piti saada jotain Raum Rome Paris -aiheista, joten ostin kassin sillä tekstillä. Ja jonku muun Rauma-kassin...  kasseja ei voi koskaan olla liikaa😊 

Aloin opiskella historiaa ja arkeologiaa. Kävin ensimmäisen tutustumiskurssin, Historia ja arkeologia tieteenaloina, sain kolmosen, ja se loppui siihen. Yritin seuraavaa kurssia (Esihistoriasta keskiajan loppuun), mutta työt veivät voimat (hatunnosto niille, jotka opiskelee töiden ohessa!!!) enkä jaksanut enää. Sitä aihetta. Sen sijaan opiskelin itsenäisesti kieliä, jotka aina on ollu mulle Se Juttu, helpointa koskaan. 

Sitten tuli masennus. Tai ei se mikään uusi juttu ole. Olen sairastanut masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä jo parikymmentä vuotta. Mutta se tuli niin, etten enää kyennyt töihin. Itkin vain ja päätin mennä lääkärille. Ahdistuin jo siitä, kun hän kysyi sairauslomasta. "Enhän mä voi." Mutta niin mä vain voin ja olin viikon saikulla. 😕 

Kun palasin töihin, olin ihan paskana, että mitä muut ajattelee tai miten ne käyttäytyy mua kohtaan. Mutta ei mitään ihmeellistä tapahtunut. Kukaan ei kysynyt, kukaan ei katsonut oudosti. Kaikki jatkui niinkuin ennenkin. Mitäs tuosta.

Myöhemmin sain taas paniikkikohtauksen töissä. En koskaan varmaan tunne olevani tarpeeksi hyvä. 😞

Veljen ja hänen vaimonsa poika syntyi loppuvuodesta 2025. Musta tuli täti ja kummitäti 💓

Aloin opettaa mun työkaverille espanjaa, mutta se on nyt jotenkin jäänyt, kun ei hän kai sittenkään jaksa opiskella. 😒

Nyt on vuosi 2026. 

Sain Kia-firmalta kirjeen, että mun auto täytyy viedä huoltoon, koska siinä on semmoinen vika, että se saattaa syttyä palamaan ihan minä hetkenä hyvänsä vaikka olisi parkissa. 👿💀 Kiva tietää näin 13 vuoden jälkeen (ostin Kia Rioni v. 2013). No, sain huollon ilmaiseksi eikä siinä ollut kysymys kuin yhdestä pienestä sulakkeesta. 😒

Kohta on vauvan ristiäiset. Jännittää, minkä nimen poika saa! 

(Ne negatiiviset asiat, mitkä oikeasti sai tämän blogin unohtumaan, oli sairauksia ja muuttohommia, mutta niistä en kerro täällä. Tietäjät tietää.)   

Öitä,

Mimosatee 

Chihuahua ja vauva. Kaksi ja puolisen vuotta myöhemmin.

 Onkohan mulla enää yhtään lukijoita? ANTEEKSI että tässä on mennyt näin kauan! 😕

Olen edelleen töissä Cittarilla. Mulla on koira! Hän on chihuahua nimeltään Lumi. Hän on kodinvaihtaja, ja on ollut mulla viime vuoden maaliskuun lopusta lähtien. 3-vuotias tyttö <3

 Viime vuoden marraskuussa musta tuli täti ja kummitäti! Mun veli ja hänen vaimonsa saivat pienen poikavauvan. <3 Nimeä en vielä tiedä, nimiäisjuhlat on tulossa.

Muuten ei sitten mitään muuta kerrottavaa. Laittakaa kommenttia, jos olette käyneet lukemassa. :)  

t. Mimosatee 

Muutamia asioita, heinäkuu-syyskuu

Heippa taas!

Mitäs tässä onkaan tapahtunut kesäkuun jälkeen? No, töitähän oli koko kesä niin paljon kuin vain tekemään ehti. Sitten sain tietää, että sain vakituisen paikan Cittarilla! Jeeeee! Ihan parasta! Oon niin onnellinen! Tykkään tosi paljon työskennellä Cittarilla :)

Vapailla oon käyny vanhempien luona:

 

Joku tämmönen hiippaili mun auton sivulla:

Iskän kans tehtiin vähän homepesua mun asunnon julkisivulla:

Värjäsin ja leikkasin tukkani:

Tilasin itelleni Apulannan Sielun kaltainen tuote -hupparin:

Kävin korjauttaa mun puolipistetatuoinnin:

 

 

 

Löysin perstatin:

 Vapaapäiviä:

Iskää auttamassa halkohommissa:

Hieno auringonlasku:

"Muutama" kantarelli:

Kävin samoilemassa luontopolulla:

Tuunasin oman kassapisteeni: